Arkisto: Marraskuu 2008

Läpi tuulen ja tuiskun…

Sunnuntaina 30. marraskuuta 2008

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, ulkoilu ei katso aikaa, paikkaa taikka säätilaa. Ei viime sunnuntainakaan. Tuolloin päätimme lähteä seikkailemaan keskelle lumimyrskyä. Jo ikkunasta katsominen hieman hirvitti, isotkin puut heiluivat kovasti ja lunta tuli vaakatasossa.

Varustautuminen säiden armoille tapahtui huolella ja lopulta olimme pukeutuneet lukuisiin kerroksiin. Ainoastaan silmät taisivat jäädä näkyviin. Koirat saivat ylleen vain heijastinliivit ja valjaat, pakkasta kun ei ollut kuitenkaan montaa astetta. Lumipyry vaan tahtoi tunkea joka hihasta ja kaula-aukosta sisään.

Vihdoin olimme valmiit astumaan ovesta ulos myrskyyn. Lunta oli tuulenpuuskien seurauksena kasaantunut korkeiksikin dyyneiksi. Päätimme kiertää pellon tällä kertaa kaukaa. Vaikka seikkailuhenkisiä olemmekin, ei kilometrien aukealla vaeltaminen lumimyrskyn vastatuulessa houkuttanut juuri tuolloin. Päädyimme siis metsään, jossa vallitsi vallan valkea tunnelma. Hetken saimme nauttia jopa puhurittomuudesta, joka olikin vain tyyntä myrskyn edellä….

lumiset_perhoset.jpg

Sinnikkäät pienet koirat suuntasivat päättäväisinä eteenpäin syvässä hangessa ja yltäpäältä lumessa. Niillä on luja tahto ja ne rämpivät tottuneesti vaikeassakin risukossa, umpimetsässä ja nyt kinosten keskellä.

Sitten lunta alkoi taas tulla taivaan täydeltä!

koirat_lumimyrskyssa.jpg

Se tosin herätti vain riemastusta koirissa ja loppumatka sujui hilpeissä tunnelmissa, vaikka me kaikki muistutimmekin lopulta lumiukkoja kotipihassa.  Hetken päästä lämpenevä sauna alkoi täyttyä märistä ulkovaatteista ja koirista…

Ensilumen riemua

Sunnuntaina 30. marraskuuta 2008

Varsinainen ensilumi koettiin täällä jo parisen viikkoa sitten. Tuolloin lunta oli jo ihan mittavasti riehakkaisiin lumileikkeihin. Lotta ei varmaan juuri muistanut viime talvisia lumikontaktejaan, mutta suhtautui säämuutokseen kuin olisi lumessa peuhannut ikänsä. Lumipallon kopittelusta tuli heti talviurheilajeista mieluisin. lotta_ja_lumipallo.jpg

Hyvänä kakkosena seurasi hankiralli. Siihen Lotta onkin valmentautunut vuoden mittaan ja saanut hyvän harjoituspohjan keväisistä peltosprinteistä, kesäisistä suojuoksuista ja syksyisistä lätäkköhyppelöistä. Lotta tuumasi, että on hyvä kun ei tarvitse milloinkaan levätä laakereillaan :P

lotan_hankiralli.jpg

Ensilumi otettiin siis Lotan taholta ilolla vastaan.  Ja kyllä pienetkin aikamoista kyytiä hangessa painelivat.

perhosia_lumessa.jpg

Pimeyden ritarit sysimustassa yössä

Maanantaina 17. marraskuuta 2008

Kuka lähtisi koirien kanssa säkkipimeään metsään lenkille? En tiedä lähtisikö kukaan täysjärkinen, mutta minä lähdin. Edellisestä kokeilusta viisastuneena puin jokaiselle heijastinliivit päälle ja itselle otin otsalampun. Koirat kuitenkin liikkuvat omia polkujaan ja jäävät aina välillä asioimaan tai haistelemaan niin on ihan kiva löytääkin ne pimeästä. Toki kiiluvat silmät paljastavat, mutta mitä sitten kun silmiä näkyykin yksi pari liikaa? Alueella on kuitenkin ainakin kettuja, ilveksiä, hirviä, peuroja/kauriita, pöllöjä. Heijastinliivit paljastavat nopeasti mitkä kiilusilmät kuuluvat omille ja mitkä metsän asukeille.

Lotta ja kiiluvat silmät

Teri ei oikein ymmärrä näitä pimeälenkkejä, taas oli täysi työ saada se pois pihamaan valaistulta alueelta. Metsässäkin se olisi joka vaiheessa halunnut kääntyä kohti lämmintä kotitaloa. Tinosta ei oikein päässyt jyvälle, aika normaalisti veijari metsässä meni. Dingo ei ollut lainkaan oma energinen itsensä. Ei yhtään jäänyt jälkeen, mutta tavoistaan poiketen kulki kuitenkin koko ajan vain parin metrin päässä. Lotta on taas hieman mysteeri. Pihassa säikytään ja haukutaan pimeydessä asustavia mörköjä, mutta kun pimeään metsään mennään lenkille niin täysi toohotus on taas päällä.

Koirat säkkipimeässä metsässä

Pitkälle emme toki menneet, mutta jonkin verran ihan umpimetsän puolelle joka tapauksessa. Hivenen tehokkaampi lamppu niin joku kerta voisi vaikka tehdä perinteisen peltolenkin ja kiertää tutun ladon aivan säkkipimeässä. Ja seuraavalla kerralla laitan myös ne valjaat, noilla heijastinliiveillä kun on paha tapa irrota ilman niitä…

Reviiri laajenee

Sunnuntaina 16. marraskuuta 2008

Koiramme ovat onnellisia ja ylpeitä upeista ulkoilumaastoistaan, jotka alkavat kun vaan ovesta ulos astuu. Suosikkipaikkoja on jo monta ja ne ovat tiivissä käytössä. Joskus tulee tehtyä retkiä pidemmällekin ja tutustuttua aivan uusiinkin alueisiin. Myös hyvinkin läheltä saattaa löytyä mukavia yllätyksiä…

Normaaleita lenkkeilypolkuja kulkiessamme löysimme menneenä viikonloppuna aivan uuden pellon kun vaan hieman poikkesimme tavanomaiselta reitiltä. Pelto jatkui lähes silmänkantamattomiin ja sen laidalta löytyi metsää ja pieni metsälampikin. Metsästäjätkin olivat lisäksemme pellolla kulkeneet, löysimme nimittäin valtavan porkkanakasan, jolla ilmeisesti peuroja oli houkuteltu syömään. Koiratkin toki huomasivat tuon ihanan keon ja niinpä piti estää niiden aikeet ottaa evästä matkaan. :)

Metsästäjistä puheenollen lenkeillä onkin nyt tarpeen ollut noudattaa yleistä varovaisuutta. Kokemuksesta jo tiedämme, että aivan yhtäkkiä yllättäin voi joutua nokikkain pusikossa väijyvän pyssymiehen kanssa. Ennakoivaa varovaisuutta on pukea koirille huomioliivit päälle ja pitää porukka koossa jos lähellä alkaa pamahdella.

tinonloikka.jpg

“Lotta-koiran synttäreitä juuri vietettiin…

Maanantaina 10. marraskuuta 2008

…Vierahiksi kaikki muutkin koirat kutsuttiin”

Meillä on perinteenä juhlia koiriemme synttäreitä. Juhlaan kuuluu päivänsankarille tehty kakku, vähän ylimääräistä hemmottelua ja joskus pieni lahjakin. Kakku on perinteisesti katettu ruokapöydän päähän ja näin saa sankari istua kerran vuodessa tuolilla ruokailemassa. Se, mitä kakusta jää yli tarjotaan synttärivieraille, eli muille koirille. Kakun jämät on aina syöty sovussa ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.

Syksyt meillä ovatkin juhlien aikaa, kaikki nelijalkaiset ystävämme täyttävät silloin vuosia.  Viimeisimpänä oli vuorossa Lotta. Pieni prinsessamme nimittäin juhlisti perjantaina 7.11 ensimmäisiä synttäreitään :)

lotan_kakku.jpg

Päivänsankari ihmetteli ensin kummallista kattausta, mutta oivalsi idean nopeasti ja niin sai kakku kyytiä.

Kun herkut oli maisteltu, sai Lotta lahjansa. Ja mikäpä muu olisikaan ollut mieluisampi kuin iso retuutettava sorsa, joka vinkuu. Eläinkaupan täti oli sitä oikein kestäväksikin kehaissut, mutta Lotta keksi aika äkkiä mistä sorsaa voi alkaa purkaa…

lotan_sorsa.jpg

Aikansa uutta lelua paiskottuaan ja riepotettuaan juhlista väsynyt koira nukahti lopulta sorsa kuonon vieressä.

Talvi saapui hetkeksi, vaan kestikö sitä pitkään?

Keskiviikkona 5. marraskuuta 2008

Tuossa menneenä sunnuntaina herättyämme havaitsimme ensimmäiset talven merkit, lammen pinta oli jääriitteessä ja pihamaakin jäässä. Koirat saivat pikkupakkasesta kauhean virtapiikin ja pihassa juostiin vimmatusti. Lotta kävi kokeilemassa rantaviivaa ja oli ihmeissään kun eivät tassut uponnetkaan veteen vaan jää vain rasahti alla. Tuntui olevan kummissaan, kuka vei uimaveden?

jainen_lampi.jpg

Päätimme kokeilla, olisiko mutainen peltokin ehtinyt jäätyä ja lähdimme siihen suuntaan lenkille. Alkumatka vaikutti lupaavalta ja maa oli kuin olikin melko kovaa, kunnes saavutimme pellosta alueen, jonka aurinkokin oli juuri saavuttanut…  Tässä vaihessa talven jäästä ei ollut enää tietoakaan ja saappaat sekä tassut alkoivat taas tunnustella tuttua mutapintaa :D Ennen kuin oli liian myöhäistä, ehdin kuitenkin saada perhoset yhteiskuvaan vielä likaantumattomina.  Lotta oli tässä vaiheessa jo ennättänyt saada suojavärityksen ja juosta kameran ulottumattomiin:)

perhoset_pellolla.jpg

Lotta löytyi kuitenkin hyvin läheltä ja se saatiin siis ikuistettua ominaisemmissa puuhissaan…

lotta_ja_lammikot1.jpg

Tästä saattoikin tehdä johtopäätöksen: mutainen spanieli on onnellinen spanieli, vaikka talvi jäikin nyt tällä kertaa tulematta. Lotta sai jatkoaikaa lätäkköleikkikaudelleen.