Arkisto: Joulukuu 2008

Uusintajäljestys tuotti tulosta

Keskiviikkona 31. joulukuuta 2008

Lähdimme tänään oikein porukalla vielä jatkamaan jälkien seuraamista. Lotta lähti taas vauhdilla jäljen perään ja perhoset lähinnä keskittyivät merkkailuun ja pupun papanoiden hakuun. Verijälkiä tuli aina välillä eteen ja sitten ne taas katosivat. Lopulta Dingo löysi jonkin hajun ja lähti porukan kärjessä etenemään. Pian saimme jo näköhavainnon saaliista. Asialla ei ollut metsästäjät, eikä ilmeisesti muukaan saalistaja. Ojan leveämmässä kohdassa oli keskellä jäätä ilmeisesti kauriin jäänteet.

Kauriin luuranko

Ympäristöstä päätellen eläin on lähtenyt ylittämään soista ojaa ja jäistä pudonnut läpi, eikä ole enää ylös päässyt. Nopeaan tahtiin on luonto hoitanut tehtävänsä ja lihat on syöty parempiin suihin. Luultavasti lähipäivien aikana kylkiluut vielä lähtevät ja lopulta ojan pohjalle uppoaa jäljelle jäänyt selkäranka.

Jäljestämässä haavoittunutta kettua

Tiistaina 30. joulukuuta 2008

Löysimme muutama päivä sitten lenkiltä palatessa ketun jäljet. Jäljissä oli muutaman metrin välein veritippa, joten päättelin että kettu on haavoittunut. Seurasimme jälkiä vain hetken koska perhoset olivat pitkän lenkin jälkeen väsähtäneet eivätkä näyttäneet kovin innokkailta jäljestämiseen.

Palasimme seuraavana päivänä pelkästään Lotan kanssa jäljille. Lotta nuuhki tarkkaan veritippoja ja seurasi aika tarkkaan ketun jälkiä. Jäljet veivät metsän kautta pellolle, jossa oli jonkinlainen kiehnäyspaikka. Tältä paikalta kettu oli lähtenyt juoksemaan, mutta verijäljet loppuivat tyystin. Minä ihmettelin jälkien puhtautta kun Lotta puuhasi kiehnäyspaikalla. Olisihan se pitänyt parempinenäistä heti uskoa, eikä turhaan jatkaa jälkien seuraamista… Kiehnäyspaikka olikin saaliin kätköpaikka, josta Lotta kaivoi esiin hirven maksan. Ne veritipat olivatkin tulleet ketun kantamasta maksasta ja itse kettu oli mitä ilmeisimmin aivan kunnossa.

Lotan löytämä hirven maksa

Jostainhan se maksa oli lähtöisin, ei niitä hirvetkään tuosta vaan pudottele. Asiastahan oli otettava selvää, joten tänään lähdimme Lotan kanssa jatkamaan etsintää. Lähdimme nyt jälkiä toiseen suuntaan vaihtelevalla menestyksellä. Välillä kettu ei selvästi itsekään tiennyt minne oli menossa. Ehkä etsi sopivaa piiloa saaliilleen tai sitten vain halusi harhauttaa muita kiinnostuneita. Parin sadan metrin jälkeen jäljet veivät todella tiiviiseen kuusikkoon. Lotta meni kyllä kuusikossa ilman ongelmia, mutta minä olisin mahtunut kunnolla sekaan vain ryömien.

Kuusikossa kiertelimme edestakaisin, välillä verijäljet katosivat tyystin, välillä ne taas löysimme. Lopulta selvitimme kuusikon olleen vain välietappi ja varsinaiset jäljet tulivat toisesta suunnasta. Jatkoimme vielä jälkien seuraamista jonkin aikaa, kunnes maa oli jäinen, jossa ei jälkiä enää erottanut.

Lotta haistelee tarkkaan verijäljet

Tällä kertaa varsinainen iso saalis jäi siis löytämättä, todennäköisesti toisesta päästä olisi lopulta löytynyt metsästäjien jälkiä ja jonkinlainen hirven teurastuspaikka. Yhteistyö Lotan kanssa sujui oikein hyvin, Lotta käytti nenää ja minä silmiä. Kun minä kadotin jäljet niin Lotta löysi ne hetken päästä ja kun Lotta harhautui muualle leikkimään niin pienellä vinkkaukselle se palasi takaisin haistelemaan jälkiä.

Takana vuosi springerillistä elämää

Maanantaina 29. joulukuuta 2008

Tänään on tullut kuluneeksi vuosi siitä kun haimme kotiin suloisen spanielinlapsen, Lotan (Wildomar`s Graceful Bijou) , joka oli tullessaan hädin tuskin pienen Tino-papillonin kokoinen. Kuitenkin Lotta osoitti heti tuovansa taloon toimintaa ja sitä kulunut vuosi onkin energisen neidin kanssa tarjonnut.

lotta_ja_sammakko.jpg

Lotta on  elämäniloinen, aktiivinen ja äärimmäisen kiltti koira, jonka kanssa on ollut ilo harrastaa. Yhdessä ollaan kierretty jo lukuisia näyttelyitä ulkomaita myöten ja niistä hienoa menestystä kotiin tuoden. Verijäljellä Lotta hoksasi asian ytimen nopeasti ja uimaan ei tätä spanielia tarvinnut kahta kertaa käskeä ;)  Monilahjakkuus on tuo koira ja innolla odotamme mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan…

nevskywinner-08_lotta.jpg

Tämän “vuosipäivän” kunniaksi kiitokset vielä Sannalle, Samille ja Ronille Kennel Wildomar`siin, että saimme tämän kauniin ja ihanan koiran joukkoomme!

Pukki muisti kilttejä lapsia lahjoilla

Sunnuntaina 28. joulukuuta 2008

Koirat tiesivät joulun olevan tuloillaan kun uunista alkoi tulvimaan tuttua tuoksua… Koko pitkän paisto-operaation ajan ne pitivät vahtia uuninluukulla. Lopulta pitkä odotus palkittiin kun viimein kypsä kinkku nostettiin pöydälle ja makutesti suoritettiin koko porukan voimin.

Seuraavana päivänä koitti jouluaatto ja pienten koirien ilo sen kuin kasvoi. Kuusen alunen alkoi täyttyä paketeista, eikä Lotta meinannut millään malttaa pysyä sieltä poissa. Onneksi ensimmäiset jouluvieraat olivat kuitenkin suopealla päällä ja antoivat etukäteislahjan jo ovesta astuessa. Tämän voimilla pärjättiin sitten iltaan asti, eikä lahjoja avattu etukäteen.

Kun pukin apulainen sitten saapui lahjoja jakamaan oli odotus jo hirmuinen. Toiset jaksoivat tyynesti odottaa kunnes kaikki lahjat oli jaettu.

Dingo odottaa lahjansa kanssa

Toiset taas eivät…

Teri otti varaslähdön lahjojen avaamisessa

Kun vihdoin lupa annettiin sai lahjapaperi kyytiä ennennäkemättömällä voimalla ja raivolla.

Lotta puree paketit voimalla auki

Dingo repi paketit raivokkaasti auki

Joulu on koirien mieleen, iloiset ihmiset joulumielellä kun ovat aina hieman höveliäitä herkkujen suhteen.

Pienen koiran surkea vaellus

Maanantaina 22. joulukuuta 2008

Yön jälkeen maa oli taas mukavan valkea, joten oli kiva suunnata metsän puolelle. Jotain noilla pienemmillä koirilla oli kylläkin mielessä kun ei niitä meinannut metsän puolelle saada ollenkaan. Lopulta ne tulivat perässä ja teimmekin pienen reissun mäyränkolon kautta mäelle ja sieltä sorakuopan kautta takaisin pihaan.

Metsän puolella Tino jäi jatkuvasti jälkeen - kuten yleensäkin. Luulin Tinon taas löytäneen jotain mielenkiintoista peuran kakkaa tai jotain muuta ah niin ihanaa. Lähempänä pihaa totuus tosin alkoi valjeta kun herra jäi vain törröttämään hiekkatielle eikä suostunut liikkumaan ollenkaan. Jo ilme kertoi kaiken.

En jaksa enää liikkua, jalkani ovat raskaat

Kävin rohkaisemassa pientä sissiä ja jatkoimme taas matkaa. Parinsadan metrin päästä tilanne oli taas sama ja ei auttanut kuin kantaa poloinen kotiin.

Ei tosin mikään ihme jos jää jälkeen metsässä ja jossain vaiheessa ei enää jaksa nostella jalkojaan… Saattaahan tuommoisilla pienillä painolasteilla olla jotakin vaikutusta. Tinosta oli tullut kertaheitolla etupainoinen eläin.

Suuret lumipaakut Tinon jaloissa

Näyttelyvuoden päätös

Sunnuntaina 14. joulukuuta 2008

Eilen aamulla suuntasimme kohti Helsingin Messukeskusta Voittaja-08 näyttelyyn Dingon ja Lotan kanssa. Suureksi harmiksemme molempien kehät oli merkitty alkamaan samaan aikaan ja niinpä se tiesi kahden kehän väliä hyppäämistä. Onneksi Lotalle oli kuitenkin järjestynyt taitava handleri ja saatoimme jättää hyvillä mielin Lotan springerikehälle kun itse jäimme Dingon kanssa odottamaan omaa vuoroamme.

Molempia rotuja oli ilmoitettu paikalle ruhtinallisesti, phalèneita 37 kpl ja englanninspringerspanieleita 79 kpl.  Tuloksena oli tällä kertaa Dingolle AVO EH1 ja Lotalle JUN EH. Kiitos Lotan handlausavusta Napille!

Kehien päätteeksi oli aikaa taas tutustua Messarin runsaaseen myyntitarjontaan ja tarttuihan sieltä toki mukaan koirille jotain ;)  Oman arvonsa tuntevalle, kaiken keskipisteenä viihtyvälle Dingolle löytyi myös arvoisensa tunnustus…

messari-08.jpg

Synttärijuhlia ja näyttelyvalmisteluita

Maanantaina 8. joulukuuta 2008

Syksyisen synttärisesongin päätöksen koirien osalta kuittasi viime perjantaina 5.12 pieni papillon Tino. Vuosia mittariin kolahti kokonaista kolme. Kakku oli toki taas katettu pöytään ja sehän maistui, Tino kun kaikista pienimpänä edustaa talouden suurinta ruokahalua :)

tinojakakku.jpg

Tulevana lauantaina edessä on vuoden huipentuma näyttelyrintamalla, Helsingin Voittaja 2008-näyttely, johon Lotta ja Dingo on ilmoitettu.  Tämä syksy, niinkuin syksyt meillä yleensäkin, ovat olleet vähän hiljaisempaa näyttelyaikaa ja Dingon edellisestä kehäesiintymisestä on jo vierähtänyt useampi kuukausi. Pojalla on nyt tullut kahden vuoden ikä täyteen ja seuraavana tavoitteena on toki saada se viimeinen serti. Saa nähdä mistä se sitten lopulta saadaan… :)

Lotta puolestaan on syksylläkin käväissyt kehissä pariin otteeseen, mutta edelliskerrasta oli kuitenkin sen verran aikaa, että “vähän” oli trimmi päässyt ylipitkäksi. Tänään siis trimmailin Lotan edustuskuntoon ja karvaa lähti lähes säkillinen. Vielä perjantaina viime hetken viimeistelyt, koirien pesu ja kampaus. Sitten voi jännitys alkaa :D