Living with Dingolina´s

Lotalla on aivan huippukiva kaveri, kooikerhondje Koda, jonka kanssa riehutaan, uidaan ja lenkkeillään Koda ja Lotta ovat tasavertainen ja energinen parivaljakko, joilla ei ole koskaan tylsää. Tänään sekä viikko sitten käytiin taas tekemässä metsälenkit ja samalla toki uitiinkin Uimakausi on nyt virallisesti avattu ja sitä on Lotta odottanut jo pitkään!

“Ota kiinni jos saat”

“Väistän jos hyppäät yli”

“Täältä tullaan”

“Vedessä on kivaa”

“Rantautuminen kera kepin”

“Osataan olla hetki aloillaankin”

Kaverusten lenkeillä tuntuu olevan aina jokin yhteinen piirre… Kotiin palaa aina kuraisia ja märkiä koiria ja myös omistajat ovat saaneet osansa spanieleiden leikeistä, joissa rapa roiskuu

Kiitos kivasta lenkkiseurasta Sannalle ja Kodalle!

Lotan viimeinen junioriluokan näyttely osui naapurikaupunkiin, johon suuntasimme aurinkoisena lauantaipäivänä. Paikalle oli ilmoitettu 23 enkkua ja tuomarina toimi Rune Fagerström. Junnuluokassa oli narttuja viisi ja Lotta sijoittui hienosti ollen JUN ERI2. Hieno päätös junnuluokille oli saada vihdoin se ERI Tästä on hyvä jatkaa!

Lotta kehässä
Kuvaaja: Heidi Nemlander

Lotta, joka ottaa näyttelyissä rennosti, valtasi itselleen mukavan tuolin, jossa levätä kehässä juoksemisen välissä

Kuvaaja: Heidi Nemlander

Tänään oli niin lämmin päivä, että lammen rannat alkoivat sulaa kovaa vauhtia. Sammakot tajusivat tämän samantien ja aloittivat keväisen kurnutuksensa. Tino kuunteli tarkkaan outoa ääntä ja meni sen perässä rantaan…

“Mikä tuolla oikein on? Sehän liikkuu!”

“Perään vaikka heikoille jäille, se on saatava kiinni!”

“Outo otus kun tuolla tavalla loikkii, mikäköhän se on?”

“RRAAUH! Leiki kanssani sinä limainen otus!”

“Häh? Miten niin heikoilla jäillä, hyvinhän tämä kestää. Meillä on täällä oikein mukavaa.”

Pääsiäisen pyhiksi ajelimme kesämökille ja aikaistimme edellisvuosien “ennätyksen” varhaisen yöpymisajankohdan suhteen. Meillä kotosalla oli kevät jo paljon pidemmällä kuin mökillä, jossa oli vielä maa valkoinen ja järvikin jäässä. Mökin ahkera lämmitys alkoikin oitis ja lämpenemistä odoteltiin kera koirien takkatulen ääressä.

Päiväsaikaan oli kuitenkin melko lämmin ja ulkona viihdyimme hyvin pitkän lenkin ja jäällä kävelyn merkeissä. Illalla koko porukka nautti saunan lämmöstä ja nuotiolla grillatusta kanasta Jälkimmäinen lienee koirien mielestä se mökkeilyn ehdottomasti parhain osuus

Mökkeily on aina niin meidän, kuin koirienkin mieleen. Innolla odotammekin, että päästään taas vähän lämpimämpänä ajankohtana rentoutumaan. Sitten pääsee Lottakin uimaan, sitä se jo kovin odottaa…

Huhtikuun alussa Lotta teki comebackin näyttelykehiin ihan koko viikonlopun mittaisella “kotiseutu”turneella, eli suuntana oli Oitin ja Mäntsälän ryhmänäyttelyt.

Lauantaina Oittiin matkalla haimme Lotan kanssa kyytiimme Sannan, joka oli tulossa esittämään pientä Fayza-koikkeria ja samalla vähän kannustamaan Lottaa :)  Näyttelypaikan parkkialue oli yhtä kuravelliä ja aikamme taiteilimme häkkien kera sisälle… Lotan kanssa ehdittiin vähän ennen kehän alkua harjoitella taas ravaamista ja hyvä niin, sillä meillä on ollut tiet ja piha niin lumen peitossa, että harjoittelukin jäänyt siltä osin vähälle… Tuloksena oli Jun EH3. Arvostelu luettavissa kotisivuilta.

Lotta osallistui kennel Wildomar`sin kasvattajaluokkaan, joka oli ROP ja lopulta myös BIS1! Myös Sannan handlattavalla pikku-Fayzalla oli hyvä päivä, tuloksena ROP-pentu. Onnea!

Kennel Wildomar´s kasv.luokka: Wallu, Weeti, Diva & Lotta
kuvaaja:Irene Linjala-Hyökki

Sunnuntaina oli vuorossa Mäntsälän näyttely. Täällä lattiamateriaali olikin Lotalle uutta, sillä paikkana oli parkkihalli, joka oli aavistuksen liukas ilman mattoja. Suuremmasta menestyksestä ei tänäänkään Lotan osalta päästy nauttimaan, sillä tulos oli Jun EH2. Sunnuntainkin arvostelu kotisivuilla. Lotta otti osaa jälleen kasvattajaluokkaan samalla kokoonpanolla kuin eilen ja tuloksena taasen ROP-kasvattaja.

Pitkä päivä odoteltiin isoja kehiä ja sehän kannatti, sillä englanninspringerspanielit olivat myös tänään BIS1-kasvattajaryhmä! Oikein paljon onnea Sannalle ja Samille!

Olemme aina välillä metsäreissuilla katelleet kallioita ja isojen kivien tienoita mahdollisten luolien ja eläinten pesien löytämisen toivossa. Nyt ihan tuosta läheltä löytyi pienempi luola, josta Tino kiinnostui välittömästi…

Lotta: “Onko se luola, minä en ainakaan tonne mahdu.”

Tino: “Vau!”

Tino: “Hei, täähän on nasta mesta!”

Tino: “Jee, tää jatkuu tänne päin!”

Dingo: “Hullu, sinne se katos!”

Teri & Dingo: “Huhuu! Tino, ootko täällä?”

Tino: “Ai tännekö tää johtikin. Olipas kiva kämppä!”

Tino on yleensäkin selvästi kiinnostuneempi erilaisista luolista ja syvänteistä kuin nuo muut koirat. Yllätys tosin oli jopa Tinon kohdalla, että luola tutkittiin oikein huolella ja maanalaista reittiä kuljettiin kiven toiselle puolelle asti. Asukkeja ei tuolla ilmeisesti ollut, mitään jälkiäkään elämästä ei näkynyt.