Living with Dingolina´s

Muutama kuva koirien kesäloman vietosta kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa Näin meillä rentoudutaan ja nautitaan lomasta…

Pääsiäisen pyhiksi ajelimme kesämökille ja aikaistimme edellisvuosien “ennätyksen” varhaisen yöpymisajankohdan suhteen. Meillä kotosalla oli kevät jo paljon pidemmällä kuin mökillä, jossa oli vielä maa valkoinen ja järvikin jäässä. Mökin ahkera lämmitys alkoikin oitis ja lämpenemistä odoteltiin kera koirien takkatulen ääressä.

Päiväsaikaan oli kuitenkin melko lämmin ja ulkona viihdyimme hyvin pitkän lenkin ja jäällä kävelyn merkeissä. Illalla koko porukka nautti saunan lämmöstä ja nuotiolla grillatusta kanasta Jälkimmäinen lienee koirien mielestä se mökkeilyn ehdottomasti parhain osuus

Mökkeily on aina niin meidän, kuin koirienkin mieleen. Innolla odotammekin, että päästään taas vähän lämpimämpänä ajankohtana rentoutumaan. Sitten pääsee Lottakin uimaan, sitä se jo kovin odottaa…

Koirat tiesivät joulun olevan tuloillaan kun uunista alkoi tulvimaan tuttua tuoksua… Koko pitkän paisto-operaation ajan ne pitivät vahtia uuninluukulla. Lopulta pitkä odotus palkittiin kun viimein kypsä kinkku nostettiin pöydälle ja makutesti suoritettiin koko porukan voimin.

Seuraavana päivänä koitti jouluaatto ja pienten koirien ilo sen kuin kasvoi. Kuusen alunen alkoi täyttyä paketeista, eikä Lotta meinannut millään malttaa pysyä sieltä poissa. Onneksi ensimmäiset jouluvieraat olivat kuitenkin suopealla päällä ja antoivat etukäteislahjan jo ovesta astuessa. Tämän voimilla pärjättiin sitten iltaan asti, eikä lahjoja avattu etukäteen.

Kun pukin apulainen sitten saapui lahjoja jakamaan oli odotus jo hirmuinen. Toiset jaksoivat tyynesti odottaa kunnes kaikki lahjat oli jaettu.

Toiset taas eivät…

Kun vihdoin lupa annettiin sai lahjapaperi kyytiä ennennäkemättömällä voimalla ja raivolla.

Joulu on koirien mieleen, iloiset ihmiset joulumielellä kun ovat aina hieman höveliäitä herkkujen suhteen.

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, ulkoilu ei katso aikaa, paikkaa taikka säätilaa. Ei viime sunnuntainakaan. Tuolloin päätimme lähteä seikkailemaan keskelle lumimyrskyä. Jo ikkunasta katsominen hieman hirvitti, isotkin puut heiluivat kovasti ja lunta tuli vaakatasossa.

Varustautuminen säiden armoille tapahtui huolella ja lopulta olimme pukeutuneet lukuisiin kerroksiin. Ainoastaan silmät taisivat jäädä näkyviin. Koirat saivat ylleen vain heijastinliivit ja valjaat, pakkasta kun ei ollut kuitenkaan montaa astetta. Lumipyry vaan tahtoi tunkea joka hihasta ja kaula-aukosta sisään.

Vihdoin olimme valmiit astumaan ovesta ulos myrskyyn. Lunta oli tuulenpuuskien seurauksena kasaantunut korkeiksikin dyyneiksi. Päätimme kiertää pellon tällä kertaa kaukaa. Vaikka seikkailuhenkisiä olemmekin, ei kilometrien aukealla vaeltaminen lumimyrskyn vastatuulessa houkuttanut juuri tuolloin. Päädyimme siis metsään, jossa vallitsi vallan valkea tunnelma. Hetken saimme nauttia jopa puhurittomuudesta, joka olikin vain tyyntä myrskyn edellä….

Sinnikkäät pienet koirat suuntasivat päättäväisinä eteenpäin syvässä hangessa ja yltäpäältä lumessa. Niillä on luja tahto ja ne rämpivät tottuneesti vaikeassakin risukossa, umpimetsässä ja nyt kinosten keskellä.

Sitten lunta alkoi taas tulla taivaan täydeltä!

Se tosin herätti vain riemastusta koirissa ja loppumatka sujui hilpeissä tunnelmissa, vaikka me kaikki muistutimmekin lopulta lumiukkoja kotipihassa.  Hetken päästä lämpenevä sauna alkoi täyttyä märistä ulkovaatteista ja koirista…