Arkisto: Jäljestys

Mejä-treeneissä viikonloppuna

Torstaina 27. syyskuuta 2012

Mennyt viikonloppu tuli vietettyä Marttilassa Lotan kasvattajan Kennel Wildomar’sin järjestämissä mejä-treeneissä. Mukaan kouluttajaksi oli saatu Giron koirakoulun Laura, jolta löytyy paljon kokemusta eri rotuisten koirien kouluttamisesta niin jäljestämiseen kuin metsästykseenkin.

Lotta jäljestää

Mukana oli pääasiassa springereitä, mutta joukkoa piristi myös yksi borderterrieri, yksi karkeakarvainen saksanseisoja ja yksi keskiaasiankoira. Ohjastajista vain pari oli startannut koiransa kanssa varsinaisessa mejä-kokeessa, muut olivat joko täysin kokemattomia tai muutaman harjoitusjäljen tehneitä.

Ensimmäisenä päivänä kuunneltiin aiheesta teoriaa ja tehtiin kokemattomammille koirille lyhyemmät tuorejäljet. Tuorejälkien jälkeen tehtiin seuraavaa päivää varten myös pidemmät, varsinaiset verijäljet. Pitkän päivän saldona oli iso liuta hätistettyjä hirvikärpäsiä ja useampi pussillinen sieniä.

Jälkimmäinen päivä alkoi aamusta sateisena - itse asiassa myös koko yö oli jo sadellut.  Vetiseen ja märkään metsään varustauduttiin kukin parhaiten vettä pitävään asuunsa. Jokainen suoritti jälkensä vuorollaan kouluttajan seuratessa ja antaessa vinkkejä. Vatten kommer från himmel jatkui aivan koko päivän ja paikalla ollut kota olikin kullanarvoinen kuivattelu- ja lämmittelypaikka.

Omista koirista mukana oli Lotta ja Minnie. Minnielle oli aiemmin tehty vain kerran lyhyt verijälki, joten aloitimme tuorejäljellä. Hienosti homma tajuttiin samantien ja jälkeä seurattiin innolla ja tarkkaan. Kaadosta mentiin ensin hieman ohi, mutta palattiin sitten sorkalle. Toisen päivän jälki oli selkeästi hankalampi pitkään jatkuneen sateen takia ja aina välillä piti tehdä muutama tarkistuslenkki, joista kuitenkin palattiin hienosti jäljelle. Kaadosta Minnie innostui niin, että kantoi sorkan suussaan koko matkan jäljeltä kodalle.

Lotalle on aiemmin tehty jo useampi jälki ja se näkyi myös jäljestysvarmuudessa. Alkujäljestä piti vähän kiusata ohjaajaa ja tehdä ensin omia bisneksiä, mutta sitten mentiinkin sellaista vauhtia ja tarkasti jälkeä seuraten että mukana tulleet olivat kaikki hengästyneitä kaadolle saapuessa.

Lotta ja kaatona ollut sorkka

Hieno viikonloppu hienossa seurassa, kiitos siitä kaikille osallisille!

Mejäilyä

Maanantaina 2. marraskuuta 2009

Vielä ennen pysyvää lunta maassa oli syytä treenailla jäljestystä. Hieman oli lunta ehtinyt jo ripotellakin, mutta onneksi ei häiritsevästi ja jäljet saatiin tehtyä neljälle springerille ja vähän parille perhosellekin ;) .

Lotta oli aivan innoissaan kun osasi odottaa mitä oli luvassa. Jäljelle paineltiin suurella mielenkiinnolla ja tarkastihan se neiti jäljestikin taas.

lotta_jaljella.JPG

Ensimmäistä kulmaa hetki ihmeteltiin, mutta se myös selvitettiin pian, sitten edettiinkin vailla keskeytystä aina sorkalle saakka!

lotta_jaljella2.JPG

Sorkka oli oikein mukava löytö, kuten aina ja Lotta olisi mieluusti jäänyt syömään saalistaan, mutta siitä oli jätettävä muillekin jotain ;)

Seuranamme olleet kokeneet mejäspringerit Doni  ja Cisi suorittivat hienosti omat osuutensa ja niiden työskentelyä oli todella ilo seurata :) Pieni jälkikoiran alku Nata oli myös tosi reipas omalla lyhkäisellä jäljellään :)

Sprinkkujen jälkeen oli sitten Dingolla ja Tinolla vuoro kokeilla. Dingo olikin aika hyvä, jopa reilusti odotuksia parempi. Ja Tino taas odotusten mukaisesti löysi matkalta myös kaikki myyränkolot ja muutaman mukavan risun, jota vasten nostaa jalkaa… :D Ei kuitenkaan hassumpi suoritus loppujen lopuksi Tinoltakaan.

dingo_ja_sorkka.JPG

tino_ja_sorkka.JPG

Ehkäpä pienet saavat joskus vastaisuudessakin treenailla seurana ;)

Kiitokset kivasta jäljestysseurasta, hyvistä neuvoista ja valokuvien ottamisesta Hannelle!

Mejä-treenit

Perjantaina 9. lokakuuta 2009

Olimme saaneet Lotan kasvattajalta kutsun mejä-treeneihin, jotka oli ajateltu sellaisia koirakkoja varten, joilla on aikeita osallistua kokeisiin lähitulevaisuudessa. No, meillähän se on mielessä ollut ja niinpä tarjottu treeni oli enemmän kuin tervetullut!

Sattui olemaan erittäin lämmin syyskuun loppupuolen lauantaipäivä kun Lotan kera metsään lähdettiin. Tuli taas todettua ennen jälkeä, että kovasti mammansa perään oleva Lotta on otettava autosta hyvissä ajoin ennen suoritusta… Nyt nimittäin lähdettiin vähän turhan äkkiä saapumisen jälkeen jäljelle ja alkuhan meni Lotan sählätessä “ota syliin, anna pusu, riehutaan vähän!”.

Hetki siis viivytettiin jäljestyksen alkua ja niinpä koira rauhoittui ja pääsi hyvään alkuun.  Jälki oli pituudeltaan 300 metriä kahdella kulmalla. Lotta suoritti sen oikein mukavasti. Välillä meno oli jopa niin vauhdikasta, että takana kulkevilla “tuomareilla” tuli kiire pysyä perässä ;) Lopulta löytyi kaatokin ja se sorkka oli tietysti erittäin mukava löytö! :)

lotta_meja.jpg
Kuvaaja: Sanna Kavèn

Kaikenkaikkiaan treeni oli erittäin onnistunut ja sinnikkäällä lisäharjoittelulla tähdätään ensi vuonna kokeisiin…

Kiitos taas treenimahdollisuudesta Sanna, Sami, Saija ja Janne!

Spanielien taipumuskoe Rengossa

Sunnuntaina 26. heinäkuuta 2009

Onneksi olin ilmoittanut Lotan vielä toiseen kokeeseen… Tämä olikin jo parin päivän kuluttua edellisestä yrityksestä. Luotin kuitenkin Lottaan ja lähdimme kokeilemaan.

Aamuvarhaisella saavuimme metsästysmajalle kovassa sateessa. Sää alkoi onneksi kuitenkin kirkastumaan lähtiessämme haku- ja jälkimaastoihin. Ryhmässämme oli 10 koiraa ja tuomarina kokeen ylituomari Anitta Kauppila.

Ensin oli vuorossa haku-osuus. Lotta kulki metsässä varmoin liikkein käyttäen hyvin ilma- sekä maavainua. Reitillemme osui myös hirven makuupaikka, joka oli todella kiinnostava. Palasimme hyvillä mielin takaisin autolle odottamaan, Lotta oli suoriutunut todella hyvin! :)

Odoteltuamme aikamme, pääsi Lotta jäljelle. Koira jäljestikin tarkasti ja määrätietoisesti ja innostui kaatona olleesta kanista kovasti.

Viimeisenä vesityö, joka lottamaisella varmuudella onnistui taas kerran ongelmitta :)

Sitten olikin edessä enää jännittävin osuus… Tulosten odottelu! Tällä kertaa olin optimistisempi tulosten suhteen kuin viimeksi, mutta vielä ei ollut syytä nuolaista ennen kuin tipahtaa ;)

Vihdoin kokoonnuimme kuulemaan tuloksia ja kun tuomari sanoi hakuosuuden menneen läpi, uskalsin olettaa, että Lotta oli läpäissyt koko kokeen. Ja niinpä lopulta tulos oli SPA1!

Arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Erittäin rauhallinen, suhtautuu toisiin koiriin rauhallisen ystävällisesti. Sekä ihmisiin suhtautuminen myös ystävällistä.

Haku ja laukaus: Haku riittävän laajalla etäisyydellä rauhallisesti. Haku ilma- ja maavainuista. Vaatii jonkin verran ohjausta. Ei pelkää laukausta, jatkaa hakua.

Jäljestys: Jäljestys rauhallista, tarkkaa maavainuista jäljestämistä. Kaato kiinnosti, nuuhki ja nuoli.

Vesityö: Rauhallisesti veteen. Nouto rantaan ohjaajalle.

Tottelevaisuus: Tottelevaisuus hyvä.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Rauhallinen pari, jolla yhteistyö sujuu.

Kiitokset mukavasta ja antoisasta päivästä järjestäjille ja tuomareille sekä muille osallistuneille! :)

spa1.jpg
SPA1 Wildomar`s Graceful Bijou “Lotta” 20kk.
Kuvaaja: Maria Isomäki

Taippareiden “harjoituskierros”

Sunnuntaina 26. heinäkuuta 2009

Torstaina 23.7 käväistiin Elimäellä yrittämässä taippareita. Suoritus meni kuitenkin vain harjoituksen kannalta, sillä haku-osuus ei vakuuttanut tuomaria ja näin ollen tuloksena koko taippareista SPA0.

Arvostelu

Tuomari: Veli Nurminen

Sosiaalinen käyttäytyminen: Rauhallinen ja ystävällinen. Asiallisesti koiriin ja ihmisiin suhtautuva narttu.

Haku ja laukaus: Suppeaa, arkaa hakua. Ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Seisoskelee, ilmavainua käyttävä tottelevainen koira. Laukauksesta pysähtyy.

Jäljestys: Rauhallista jäljestystä. Pieniä sivulenkkejä tehden kaadolle, joka kiinnostaa.

Vesityö: Ui hyvin. Tuo riistapukin käteen.

Tottelevaisuus: (tuomari laittoi tähän osioon arvosanan hylätty mikäli joku muukin osa-alue oli hylätty)

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Vaatii vielä metsälenkkejä ainoana koirana, jotta rohkeus ja itseluttamus lisääntyisi

Taipparitreeneissä

Tiistaina 2. kesäkuuta 2009

Viime lauantaille olimme saaneet Lotan kanssa hienon mahdollisuuden päästä treenaamaan taippareita varten ihan asianmukaisissa puitteissa.

Lämpimänä lauantaiaamuna ajelimme Lotan kera Varsinais-Suomen suunnalle näissä merkeissä :)

Heti ensi alkuun otettiin jälkiosuus. Jälki oli n. 100m yhdellä kulmalla, kaatona fasaani. Lotta selvästi muisti mistä oli kyse, mutta hämääntyi hieman perässä kulkevasta “tuomarista” ja jäi häntä ajoittain katselemaan. Myös jälki hävitettiin jossain vaiheessa. Kuitenkin suoritus oli kohtalainen ottaen huomioon vähäisen harjoittelumme. Kun fasaani vihdoin löytyi, Lotta tutki sen kiinnostuneena, mutta ei täysin tempaantunut siitä, eikä ottanut suuhunsa. Osoitti kuitenkin riittävää kiinnostusta.

Onneksi saimme tilaisuuden tehdä tuttavuutta fasaanin kanssa jälkikäteen ja se tuotti tulosta, Lotta villiintyi tuosta linnusta lopulta täysin :D

fasaani_ja_lotta.jpg

Sitten oli vuorossa hakuosuus ja laukauksensieto. Metsässä kuljimme Lotan kanssa kolmen hengen porukalla mukaanlukien “pyssymies”. Lotta irtaantui ja teki toivotunlaista rinkiä kyllä, mutta olisi saanut tehdä sen laajemmin. Idea kuitenkin hallussa ja tätä treenaillaan vielä lisää :) Haulikonlaukaus ei säikäyttänyt, herätti ihmetystä ja kiinnostusta. Laukauksen jälkeen Lotta heilutteli häntää iloisena. Tämä on ainakin positiivinen asia!

Viimeisenä vuorossa Lotan kiistaton bravuuri, nouto vedestä! Kun riistapukki lensi veteen, meni Lotta varsinaisella “draivilla” ;) perässä ja mallikelpoisesti palautti pukin ohjaajan käteen :D

taipparitreenit_veteen.jpg
Kuvaaja: Sanna Kavén

taipparitreenit_riistapukki.jpg
Kuvaaja: Sanna Kavén

Päivä oli mukava ja antoisa, olemme treeneihin kovin tyytyväisiä ja harjoittelua jatketaan sinnikkäästi.

Tuhannet kiitokset Sanna, Sami, Saija ja Janne kun mahdollistitte tämän päivän meille! Kiitämme myös kotiinviemisiksi saamastamme fasaanista, sillä on hyvä jatkaa harjoittelua… ;)

Vainu puolimetrisen hangen läpi

Tiistaina 31. maaliskuuta 2009

Äkkiseltään voisi kuvitella, että edes koiralle ei tulisi mieleen tunkea päätä puolimetrisen hangen sisään ja nuuhkutella niin voimakkaasti että edes paksu lumipeite ei ääniä hukuta. Ainakin spanielit taitavat tämän asian ja Lotta harrastaa sitä aina mielenkiintoisen hajun kohdalla.

Lotta haistelee pää hangessa

Koska muut tutut enkkusprinkut ovat näillä lumisukelluksillaan saaneet erinäisiä myyriä ja hiiriä saaliiksi niin olemme tulleet siihen tulokseen, että Lotta pieniin koiriin tottuneena ei saalista myöskään pieniä jyrsijöitä. Vauhdista ja tarmokkuudesta ei saaliin puute ainakaan ole kiinni. Ilmeisesti Lotta käy vain moikkaamassa Mauria ja muita myyräkavereita.

Sitä taannoista maksaa lukuunottamatta näillä sukelluksilla ei tiettävästi ole saalista tullut. Kaiken lumen päällä olevan Lotta kyllä löytää ja ottaa mukaansa hyvinkin tarkkaan. Niin myös tämän luunpätkän:

Pienen eläimen reisiluu

Noin kymmensenttinen luu on ilmeisesti reisiluu. Ainakin oikeassa laidassa kiinni oleva jäännös muistuttaa mekanismiltaan lonkan ja reisiluun yhteistyötä. Vielä kun joku sanoisi mikä ja kuka oli tämän luun omistaja.

Luolakoiria ja nenänkäyttöä

Perjantaina 9. tammikuuta 2009

Viime päivinä meillä on koettu jo ihan kunnon talvisäitä pakkaslukemienkin puolesta. Mittarin näyttäessä pariakymmentä astetta, jäivät pidemmät metsäretket hieman vähemmälle. Tänään tosin lämpötila oli mystisesti muuttunut eilisen kylmyydestä liki plussan puolelle, näinpä oli syytä käyttää tilaisuus hyväkseen ja lähteä kunnon seikkailulle.

Heti alkuun löysimme metsästä tuoreet kauriin jäljet, joita lähdimme seuraamaan, ihmiset silmiensä ja koirat neniensä avulla. Jäljet kuitenkin päättyivät yhtäkkiä kuin seinään, joten hetken ihmettelyn jälkeen oli todettava, että kauriin päämäärä ei nyt selvinnyt.

Metsästä löytyi taas kauriin jälkiä

Syvemmälle metsään siirryttäessä löytyi nopeasti uutta tutkittavaa, luolia, joita löytyi monenlaisia. Sekä hieman isompia…

Lotta löysi luolan

…että myös pienempiäkin :)

Myös Tino löysi sopivan kolon

Tino olisi mennyt luolaan kokonaan, jos ei olisi pois käsketty. Uudelleenkin yritti sinne vielä kaivautua. Täytyi todeta, että on niissä selvää luolakoira-ainesta :D

Kotimatkalla päätimme antaa Lotan johdattaa meidät kotiin. Suunta olikin pitkään oikea, kunnes Lotta päätti yhtäkkiä harhauttaa meidät pellolle, seurasimme kuitenkin kiltisti perässä, sillä kiirehän meillä ei ollut. Kuljimme siis määrätietoisesti nenä maassa eteenpäin tarpovan koiran perässä, kunnes se yhtäkkiä pysähtyi, alkoi kaivaa vimmatusti ja upotti päänsä hankeen.

Lotta löysi vanhan jäljen

Asia valkeni pian. Lotta oli tuonut meidät paikalle, josta se oli saanut pari viikkoa sitten saaliin: ketun piilottaman sorkkaeläimen maksan. Pitihän se kätkö käydä tarkistamassa ohikulkumatkalla. Sen jälkeen spanieli sitten kulkikin edellämme suoraan kotiin.

Uusintajäljestys tuotti tulosta

Keskiviikkona 31. joulukuuta 2008

Lähdimme tänään oikein porukalla vielä jatkamaan jälkien seuraamista. Lotta lähti taas vauhdilla jäljen perään ja perhoset lähinnä keskittyivät merkkailuun ja pupun papanoiden hakuun. Verijälkiä tuli aina välillä eteen ja sitten ne taas katosivat. Lopulta Dingo löysi jonkin hajun ja lähti porukan kärjessä etenemään. Pian saimme jo näköhavainnon saaliista. Asialla ei ollut metsästäjät, eikä ilmeisesti muukaan saalistaja. Ojan leveämmässä kohdassa oli keskellä jäätä ilmeisesti kauriin jäänteet.

Kauriin luuranko

Ympäristöstä päätellen eläin on lähtenyt ylittämään soista ojaa ja jäistä pudonnut läpi, eikä ole enää ylös päässyt. Nopeaan tahtiin on luonto hoitanut tehtävänsä ja lihat on syöty parempiin suihin. Luultavasti lähipäivien aikana kylkiluut vielä lähtevät ja lopulta ojan pohjalle uppoaa jäljelle jäänyt selkäranka.

Jäljestämässä haavoittunutta kettua

Tiistaina 30. joulukuuta 2008

Löysimme muutama päivä sitten lenkiltä palatessa ketun jäljet. Jäljissä oli muutaman metrin välein veritippa, joten päättelin että kettu on haavoittunut. Seurasimme jälkiä vain hetken koska perhoset olivat pitkän lenkin jälkeen väsähtäneet eivätkä näyttäneet kovin innokkailta jäljestämiseen.

Palasimme seuraavana päivänä pelkästään Lotan kanssa jäljille. Lotta nuuhki tarkkaan veritippoja ja seurasi aika tarkkaan ketun jälkiä. Jäljet veivät metsän kautta pellolle, jossa oli jonkinlainen kiehnäyspaikka. Tältä paikalta kettu oli lähtenyt juoksemaan, mutta verijäljet loppuivat tyystin. Minä ihmettelin jälkien puhtautta kun Lotta puuhasi kiehnäyspaikalla. Olisihan se pitänyt parempinenäistä heti uskoa, eikä turhaan jatkaa jälkien seuraamista… Kiehnäyspaikka olikin saaliin kätköpaikka, josta Lotta kaivoi esiin hirven maksan. Ne veritipat olivatkin tulleet ketun kantamasta maksasta ja itse kettu oli mitä ilmeisimmin aivan kunnossa.

Lotan löytämä hirven maksa

Jostainhan se maksa oli lähtöisin, ei niitä hirvetkään tuosta vaan pudottele. Asiastahan oli otettava selvää, joten tänään lähdimme Lotan kanssa jatkamaan etsintää. Lähdimme nyt jälkiä toiseen suuntaan vaihtelevalla menestyksellä. Välillä kettu ei selvästi itsekään tiennyt minne oli menossa. Ehkä etsi sopivaa piiloa saaliilleen tai sitten vain halusi harhauttaa muita kiinnostuneita. Parin sadan metrin jälkeen jäljet veivät todella tiiviiseen kuusikkoon. Lotta meni kyllä kuusikossa ilman ongelmia, mutta minä olisin mahtunut kunnolla sekaan vain ryömien.

Kuusikossa kiertelimme edestakaisin, välillä verijäljet katosivat tyystin, välillä ne taas löysimme. Lopulta selvitimme kuusikon olleen vain välietappi ja varsinaiset jäljet tulivat toisesta suunnasta. Jatkoimme vielä jälkien seuraamista jonkin aikaa, kunnes maa oli jäinen, jossa ei jälkiä enää erottanut.

Lotta haistelee tarkkaan verijäljet

Tällä kertaa varsinainen iso saalis jäi siis löytämättä, todennäköisesti toisesta päästä olisi lopulta löytynyt metsästäjien jälkiä ja jonkinlainen hirven teurastuspaikka. Yhteistyö Lotan kanssa sujui oikein hyvin, Lotta käytti nenää ja minä silmiä. Kun minä kadotin jäljet niin Lotta löysi ne hetken päästä ja kun Lotta harhautui muualle leikkimään niin pienellä vinkkaukselle se palasi takaisin haistelemaan jälkiä.