Arkisto: Lumileikkejä

Talvisia lenkkejä ja leikkejä

Tiistaina 16. helmikuuta 2010

Talvi se on jo edennyt pitkälle ja kevään odotus alkaa nostaa päätään… Haaveissa siintää jo mejäily, uinti sekä muut kevään ja kesän mukanaan tuomat huvit ja harrastukset.

Kuitenkin kunnon talvestakin on nautittu. Koirat ovat löytäneet uuden innostuksen, pulkkailun! :) Tai lähinnä tämä touhu on Tinon ja Lotan mieleen. Tino hyppää mielellään pulkan kyytiin vedettäväksi ja Lotta puolestaan pinkaisee pulkkamäessä hurjaan kilpaan pulkkailijan kanssa :D

tino_pulkka.jpg

Näillä lumisilla talvikeleillä pieni perhonen maastoutuu muuten melko näppärästi…

dingo_luminen.jpg

Lotta kävi pitkästä aikaa Kodan kanssa lenkkeilemässä ja neiti otti heti kovan komennon innokkaaseen ystäväänsä pitkän tauon jälkeen. Nopeasti leikki alkoi taas sujua entiseen tapaan ja ystävykset ovatkin nyt tavanneet toisiaan taas hieman useammin lenkkien merkeissä :)

Vuosikin ehti vaihtumaan…

Tiistaina 5. tammikuuta 2010

Tässä menikin loppusyksyn aika taas hujauksessa ja jo mennään uutta vuosikymmentä! Loppuvuonna meillä porukka vietti aikalailla tavallista maalaiskoiran elämää näyttelytaukoa edelleen pitäen. :)

Saimme pysyvän lumen jo varhain tänä talvena. Jo joulukuun alusta lähtien lunta on piisannut riittävästi ja pakkanen on kovaakin paukkunut. Näyttipä mittari kerran jopa-27.4 astetta! Kylmimmillä säillä perhoset valittelevat tassujaan ja ovatkin saaneet jättäytyä pidemmiltä lenkeiltä. Lotta sen sijaan on aina innokas osallistumaan säällä kuin säällä. Suurta talvihuvia sille on lähteä kanssamme hiihtämään tai lumikenkäilemään :D

lotta_lumessa.JPG
Lumikenkälenkillä talvisella suolla
Kuvaaja: Hanne Koivula

Kevättä ilmassa

Maanantaina 9. maaliskuuta 2009

Eilinen maaliskuun päivä koitti aurinkoisena ja keväisenä. Lumi alkoi jo paikoin ihan näkyvästikin sulaa. Päätimme lähteä oikein pitkälle lenkille nauttimaan kauniista säästä.

Pellolla oli ollut muutakin liikennettä… Mielenkiintoiset pitkät loikat ja pyöreät suurehkot tassunjäljet hangella osoittautuivat ilveksen tekosiksi. Auringon valaisemalla pellolla risteili myös lukuisia muita jälkiä, aina hiirestä peuraan.  Ja nyt siis myös neljät tassut sekä parit jalanjäljet jatkoivat peltoa eteenpäin :) jalkia_hangessa.jpg

Hyödynsimme myös sorkkaeläinten tekemää polkua rämpiessämme hangessa. Hyvä polun alku ;)

peurojen_polku.jpg

Tosin porukan pienimmät saivat käytettyä hyödykseen myös hankikantoa :)

tino_hangella.jpg

Vastapainona rämpimiselle kuljimme myös pitkin metsiä, joissa lunta ei niin kovin paljoa ole johtuen tiheästä puustosta. Myös lenkillä tehty löytö, ennennäkemätön vanha metsäautotie oli kiva uusi reitti, joka oli helppokulkuista vaihtelua lenkkeilyyn. Sen varrella oli lumen alta hieman esiin tullut muurahaiskeko, johon kaikesta päätellen on tehty jonkinnäköinen isku :o

muurahaiskeko.jpg

Metsässä liikkuminen on aina mielenkiintoista, sillä ikinä ei tiedä mitä vastaan tulee. Ihmistä tuskin koskaan, mutta muutoin emme ole siellä ainoita… ;)

Pienen koiran surkea vaellus

Maanantaina 22. joulukuuta 2008

Yön jälkeen maa oli taas mukavan valkea, joten oli kiva suunnata metsän puolelle. Jotain noilla pienemmillä koirilla oli kylläkin mielessä kun ei niitä meinannut metsän puolelle saada ollenkaan. Lopulta ne tulivat perässä ja teimmekin pienen reissun mäyränkolon kautta mäelle ja sieltä sorakuopan kautta takaisin pihaan.

Metsän puolella Tino jäi jatkuvasti jälkeen - kuten yleensäkin. Luulin Tinon taas löytäneen jotain mielenkiintoista peuran kakkaa tai jotain muuta ah niin ihanaa. Lähempänä pihaa totuus tosin alkoi valjeta kun herra jäi vain törröttämään hiekkatielle eikä suostunut liikkumaan ollenkaan. Jo ilme kertoi kaiken.

En jaksa enää liikkua, jalkani ovat raskaat

Kävin rohkaisemassa pientä sissiä ja jatkoimme taas matkaa. Parinsadan metrin päästä tilanne oli taas sama ja ei auttanut kuin kantaa poloinen kotiin.

Ei tosin mikään ihme jos jää jälkeen metsässä ja jossain vaiheessa ei enää jaksa nostella jalkojaan… Saattaahan tuommoisilla pienillä painolasteilla olla jotakin vaikutusta. Tinosta oli tullut kertaheitolla etupainoinen eläin.

Suuret lumipaakut Tinon jaloissa

Läpi tuulen ja tuiskun…

Sunnuntaina 30. marraskuuta 2008

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, ulkoilu ei katso aikaa, paikkaa taikka säätilaa. Ei viime sunnuntainakaan. Tuolloin päätimme lähteä seikkailemaan keskelle lumimyrskyä. Jo ikkunasta katsominen hieman hirvitti, isotkin puut heiluivat kovasti ja lunta tuli vaakatasossa.

Varustautuminen säiden armoille tapahtui huolella ja lopulta olimme pukeutuneet lukuisiin kerroksiin. Ainoastaan silmät taisivat jäädä näkyviin. Koirat saivat ylleen vain heijastinliivit ja valjaat, pakkasta kun ei ollut kuitenkaan montaa astetta. Lumipyry vaan tahtoi tunkea joka hihasta ja kaula-aukosta sisään.

Vihdoin olimme valmiit astumaan ovesta ulos myrskyyn. Lunta oli tuulenpuuskien seurauksena kasaantunut korkeiksikin dyyneiksi. Päätimme kiertää pellon tällä kertaa kaukaa. Vaikka seikkailuhenkisiä olemmekin, ei kilometrien aukealla vaeltaminen lumimyrskyn vastatuulessa houkuttanut juuri tuolloin. Päädyimme siis metsään, jossa vallitsi vallan valkea tunnelma. Hetken saimme nauttia jopa puhurittomuudesta, joka olikin vain tyyntä myrskyn edellä….

lumiset_perhoset.jpg

Sinnikkäät pienet koirat suuntasivat päättäväisinä eteenpäin syvässä hangessa ja yltäpäältä lumessa. Niillä on luja tahto ja ne rämpivät tottuneesti vaikeassakin risukossa, umpimetsässä ja nyt kinosten keskellä.

Sitten lunta alkoi taas tulla taivaan täydeltä!

koirat_lumimyrskyssa.jpg

Se tosin herätti vain riemastusta koirissa ja loppumatka sujui hilpeissä tunnelmissa, vaikka me kaikki muistutimmekin lopulta lumiukkoja kotipihassa.  Hetken päästä lämpenevä sauna alkoi täyttyä märistä ulkovaatteista ja koirista…

Ensilumen riemua

Sunnuntaina 30. marraskuuta 2008

Varsinainen ensilumi koettiin täällä jo parisen viikkoa sitten. Tuolloin lunta oli jo ihan mittavasti riehakkaisiin lumileikkeihin. Lotta ei varmaan juuri muistanut viime talvisia lumikontaktejaan, mutta suhtautui säämuutokseen kuin olisi lumessa peuhannut ikänsä. Lumipallon kopittelusta tuli heti talviurheilajeista mieluisin. lotta_ja_lumipallo.jpg

Hyvänä kakkosena seurasi hankiralli. Siihen Lotta onkin valmentautunut vuoden mittaan ja saanut hyvän harjoituspohjan keväisistä peltosprinteistä, kesäisistä suojuoksuista ja syksyisistä lätäkköhyppelöistä. Lotta tuumasi, että on hyvä kun ei tarvitse milloinkaan levätä laakereillaan :P

lotan_hankiralli.jpg

Ensilumi otettiin siis Lotan taholta ilolla vastaan.  Ja kyllä pienetkin aikamoista kyytiä hangessa painelivat.

perhosia_lumessa.jpg