Living with Dingolina´s

Vielä ennen pysyvää lunta maassa oli syytä treenailla jäljestystä. Hieman oli lunta ehtinyt jo ripotellakin, mutta onneksi ei häiritsevästi ja jäljet saatiin tehtyä neljälle springerille ja vähän parille perhosellekin .

Lotta oli aivan innoissaan kun osasi odottaa mitä oli luvassa. Jäljelle paineltiin suurella mielenkiinnolla ja tarkastihan se neiti jäljestikin taas.

Ensimmäistä kulmaa hetki ihmeteltiin, mutta se myös selvitettiin pian, sitten edettiinkin vailla keskeytystä aina sorkalle saakka!

Sorkka oli oikein mukava löytö, kuten aina ja Lotta olisi mieluusti jäänyt syömään saalistaan, mutta siitä oli jätettävä muillekin jotain

Seuranamme olleet kokeneet mejäspringerit Doni  ja Cisi suorittivat hienosti omat osuutensa ja niiden työskentelyä oli todella ilo seurata Pieni jälkikoiran alku Nata oli myös tosi reipas omalla lyhkäisellä jäljellään

Sprinkkujen jälkeen oli sitten Dingolla ja Tinolla vuoro kokeilla. Dingo olikin aika hyvä, jopa reilusti odotuksia parempi. Ja Tino taas odotusten mukaisesti löysi matkalta myös kaikki myyränkolot ja muutaman mukavan risun, jota vasten nostaa jalkaa… Ei kuitenkaan hassumpi suoritus loppujen lopuksi Tinoltakaan.

Ehkäpä pienet saavat joskus vastaisuudessakin treenailla seurana

Kiitokset kivasta jäljestysseurasta, hyvistä neuvoista ja valokuvien ottamisesta Hannelle!

Olimme saaneet Lotan kasvattajalta kutsun mejä-treeneihin, jotka oli ajateltu sellaisia koirakkoja varten, joilla on aikeita osallistua kokeisiin lähitulevaisuudessa. No, meillähän se on mielessä ollut ja niinpä tarjottu treeni oli enemmän kuin tervetullut!

Sattui olemaan erittäin lämmin syyskuun loppupuolen lauantaipäivä kun Lotan kera metsään lähdettiin. Tuli taas todettua ennen jälkeä, että kovasti mammansa perään oleva Lotta on otettava autosta hyvissä ajoin ennen suoritusta… Nyt nimittäin lähdettiin vähän turhan äkkiä saapumisen jälkeen jäljelle ja alkuhan meni Lotan sählätessä “ota syliin, anna pusu, riehutaan vähän!”.

Hetki siis viivytettiin jäljestyksen alkua ja niinpä koira rauhoittui ja pääsi hyvään alkuun.  Jälki oli pituudeltaan 300 metriä kahdella kulmalla. Lotta suoritti sen oikein mukavasti. Välillä meno oli jopa niin vauhdikasta, että takana kulkevilla “tuomareilla” tuli kiire pysyä perässä Lopulta löytyi kaatokin ja se sorkka oli tietysti erittäin mukava löytö!

Kuvaaja: Sanna Kavèn

Kaikenkaikkiaan treeni oli erittäin onnistunut ja sinnikkäällä lisäharjoittelulla tähdätään ensi vuonna kokeisiin…

Kiitos taas treenimahdollisuudesta Sanna, Sami, Saija ja Janne!