Kesälomalla
Maanantaina 13. heinäkuuta 2009Muutama kuva koirien kesäloman vietosta kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa 
Näin meillä rentoudutaan ja nautitaan lomasta…
Arkisto: Metsälenkit
Koirien uudet kaverit
Tiistaina 26. toukokuuta 2009Viime aikoina lenkkeilemään on päästy isommallakin porukalla kun seuranamme ovat olleet ihanat Idja, Zohka ja Luca, pienet ja reippaat perhoset sekä iso komea hovawart 
Hyvin tuntuvat koirat tulevan juttuun ja varsinkin Tino on löytänyt papillon-neito Idjasta idolin 
Lotta puolestaan ensin kummasteli kun pikkukoirat senkun lisääntyvät. Suurin ihmetys vesipeto-Lotalle lienee ollut, että nuo toiset pienethän uivat! Toivoa sopii, että opettaisivat meidänkin perhosille sen taidon, niitä kun ei veteen saa vapaaehtoisesti…
Porukalla on ollut oikein kivaa lenkkeillä ja taas täytyy todeta, että kyllä vaan pieni perhonen jaksaa väsymättä siinä missä isokin koira
Riistapukin käyttöönotto ja vähän leikkejäkin
Maanantaina 4. toukokuuta 2009Lämpimät kevätpäivät ovat vihdoin sulattaneet lampemme ja suurella innolla odottamamme riistapukin käyttöönotto oli ajankohtainen…
Ensin treffattiin Koda ja tehtiin vesileikkien alkulämmittelyksi lenkki metsässä. Kavereilla oli taas tapansa mukaan kivaa! Ensimmäisenä etsittiin se kaikkein mutaisin oja ja sieltä oli hyvä ponkaista vauhtia päättömään kirmaukseen
Pitkin ojia ja risukkoja aikansa paineltuaan pääsivät koirat huuhtomaan kuran turkeistaan lammen vedessä…
Heti alkuun otettiin riistapukkikokeilu
Lotan taidonnäyte
Lotan tiesimmekin olevan erittäin varma veteen menijä, jolla noutaminen sujuu mallikkaasti. Kuitenkin uuden esineen ollessa kyseessä, oli toki jännittävää kuinka se meneekään… Pukin lennettyä veteen, lensi perässä Lotta ja valtaisalla innolla ui pukki suussa rantaan luovuttaen sen erittäin tunnollisesti! Loistava kokeilu siis, nouto tuskin tuottaa ongelmia taippareissa.
Kodakin kokeneena konkarina näytti kuinka pukki noudetaan
Virallisen osuuden jälkeen saivatkin luppakorvat jatkaa leikkejään, mukaan leikkeihin pääsi myös suosittu lelu, dummy!
Lotta: “Minun dummy!”
Koda: “Anna tännekin välillä!”
Lotta: “Etsi itse oma!”
Lotta: “Ainakaan taistelematta en siitä luovu!”
Vauhdikkaan, märän ja kuraisen parituntisen jälkeen tunnelmat olivat seuraavat…
Vastapesty puhdas koira
Ystävykset metsässä ja uimakauden aloittajaisissa
Maanantaina 27. huhtikuuta 2009Lotalla on aivan huippukiva kaveri, kooikerhondje Koda, jonka kanssa riehutaan, uidaan ja lenkkeillään Koda ja Lotta ovat tasavertainen ja energinen parivaljakko, joilla ei ole koskaan tylsää. Tänään sekä viikko sitten käytiin taas tekemässä metsälenkit ja samalla toki uitiinkin Uimakausi on nyt virallisesti avattu ja sitä on Lotta odottanut jo pitkään!
“Ota kiinni jos saat”
“Väistän jos hyppäät yli”
“Täältä tullaan”
“Vedessä on kivaa”
“Rantautuminen kera kepin”
“Osataan olla hetki aloillaankin”
Kaverusten lenkeillä tuntuu olevan aina jokin yhteinen piirre… Kotiin palaa aina kuraisia ja märkiä koiria ja myös omistajat ovat saaneet osansa spanieleiden leikeistä, joissa rapa roiskuu
Kiitos kivasta lenkkiseurasta Sannalle ja Kodalle!
Luolakoira Tino kulki maanalaista reittiä
Keskiviikkona 1. huhtikuuta 2009Olemme aina välillä metsäreissuilla katelleet kallioita ja isojen kivien tienoita mahdollisten luolien ja eläinten pesien löytämisen toivossa. Nyt ihan tuosta läheltä löytyi pienempi luola, josta Tino kiinnostui välittömästi…
Lotta: “Onko se luola, minä en ainakaan tonne mahdu.”
Tino: “Vau!”
Tino: “Hei, täähän on nasta mesta!”
Tino: “Jee, tää jatkuu tänne päin!”
Dingo: “Hullu, sinne se katos!”
Teri & Dingo: “Huhuu! Tino, ootko täällä?”
Tino: “Ai tännekö tää johtikin. Olipas kiva kämppä!”
Tino on yleensäkin selvästi kiinnostuneempi erilaisista luolista ja syvänteistä kuin nuo muut koirat. Yllätys tosin oli jopa Tinon kohdalla, että luola tutkittiin oikein huolella ja maanalaista reittiä kuljettiin kiven toiselle puolelle asti. Asukkeja ei tuolla ilmeisesti ollut, mitään jälkiäkään elämästä ei näkynyt.
Kevättä ilmassa
Maanantaina 9. maaliskuuta 2009Eilinen maaliskuun päivä koitti aurinkoisena ja keväisenä. Lumi alkoi jo paikoin ihan näkyvästikin sulaa. Päätimme lähteä oikein pitkälle lenkille nauttimaan kauniista säästä.
Pellolla oli ollut muutakin liikennettä… Mielenkiintoiset pitkät loikat ja pyöreät suurehkot tassunjäljet hangella osoittautuivat ilveksen tekosiksi. Auringon valaisemalla pellolla risteili myös lukuisia muita jälkiä, aina hiirestä peuraan. Ja nyt siis myös neljät tassut sekä parit jalanjäljet jatkoivat peltoa eteenpäin 
Hyödynsimme myös sorkkaeläinten tekemää polkua rämpiessämme hangessa. Hyvä polun alku
Tosin porukan pienimmät saivat käytettyä hyödykseen myös hankikantoa
Vastapainona rämpimiselle kuljimme myös pitkin metsiä, joissa lunta ei niin kovin paljoa ole johtuen tiheästä puustosta. Myös lenkillä tehty löytö, ennennäkemätön vanha metsäautotie oli kiva uusi reitti, joka oli helppokulkuista vaihtelua lenkkeilyyn. Sen varrella oli lumen alta hieman esiin tullut muurahaiskeko, johon kaikesta päätellen on tehty jonkinnäköinen isku 
Metsässä liikkuminen on aina mielenkiintoista, sillä ikinä ei tiedä mitä vastaan tulee. Ihmistä tuskin koskaan, mutta muutoin emme ole siellä ainoita…
Luolakoiria ja nenänkäyttöä
Perjantaina 9. tammikuuta 2009Viime päivinä meillä on koettu jo ihan kunnon talvisäitä pakkaslukemienkin puolesta. Mittarin näyttäessä pariakymmentä astetta, jäivät pidemmät metsäretket hieman vähemmälle. Tänään tosin lämpötila oli mystisesti muuttunut eilisen kylmyydestä liki plussan puolelle, näinpä oli syytä käyttää tilaisuus hyväkseen ja lähteä kunnon seikkailulle.
Heti alkuun löysimme metsästä tuoreet kauriin jäljet, joita lähdimme seuraamaan, ihmiset silmiensä ja koirat neniensä avulla. Jäljet kuitenkin päättyivät yhtäkkiä kuin seinään, joten hetken ihmettelyn jälkeen oli todettava, että kauriin päämäärä ei nyt selvinnyt.
Syvemmälle metsään siirryttäessä löytyi nopeasti uutta tutkittavaa, luolia, joita löytyi monenlaisia. Sekä hieman isompia…
…että myös pienempiäkin
Tino olisi mennyt luolaan kokonaan, jos ei olisi pois käsketty. Uudelleenkin yritti sinne vielä kaivautua. Täytyi todeta, että on niissä selvää luolakoira-ainesta
Kotimatkalla päätimme antaa Lotan johdattaa meidät kotiin. Suunta olikin pitkään oikea, kunnes Lotta päätti yhtäkkiä harhauttaa meidät pellolle, seurasimme kuitenkin kiltisti perässä, sillä kiirehän meillä ei ollut. Kuljimme siis määrätietoisesti nenä maassa eteenpäin tarpovan koiran perässä, kunnes se yhtäkkiä pysähtyi, alkoi kaivaa vimmatusti ja upotti päänsä hankeen.
Asia valkeni pian. Lotta oli tuonut meidät paikalle, josta se oli saanut pari viikkoa sitten saaliin: ketun piilottaman sorkkaeläimen maksan. Pitihän se kätkö käydä tarkistamassa ohikulkumatkalla. Sen jälkeen spanieli sitten kulkikin edellämme suoraan kotiin.