Arkisto: Säkkipimeät lenkit

Pimeyden ritarit sysimustassa yössä

Maanantaina 17. marraskuuta 2008

Kuka lähtisi koirien kanssa säkkipimeään metsään lenkille? En tiedä lähtisikö kukaan täysjärkinen, mutta minä lähdin. Edellisestä kokeilusta viisastuneena puin jokaiselle heijastinliivit päälle ja itselle otin otsalampun. Koirat kuitenkin liikkuvat omia polkujaan ja jäävät aina välillä asioimaan tai haistelemaan niin on ihan kiva löytääkin ne pimeästä. Toki kiiluvat silmät paljastavat, mutta mitä sitten kun silmiä näkyykin yksi pari liikaa? Alueella on kuitenkin ainakin kettuja, ilveksiä, hirviä, peuroja/kauriita, pöllöjä. Heijastinliivit paljastavat nopeasti mitkä kiilusilmät kuuluvat omille ja mitkä metsän asukeille.

Lotta ja kiiluvat silmät

Teri ei oikein ymmärrä näitä pimeälenkkejä, taas oli täysi työ saada se pois pihamaan valaistulta alueelta. Metsässäkin se olisi joka vaiheessa halunnut kääntyä kohti lämmintä kotitaloa. Tinosta ei oikein päässyt jyvälle, aika normaalisti veijari metsässä meni. Dingo ei ollut lainkaan oma energinen itsensä. Ei yhtään jäänyt jälkeen, mutta tavoistaan poiketen kulki kuitenkin koko ajan vain parin metrin päässä. Lotta on taas hieman mysteeri. Pihassa säikytään ja haukutaan pimeydessä asustavia mörköjä, mutta kun pimeään metsään mennään lenkille niin täysi toohotus on taas päällä.

Koirat säkkipimeässä metsässä

Pitkälle emme toki menneet, mutta jonkin verran ihan umpimetsän puolelle joka tapauksessa. Hivenen tehokkaampi lamppu niin joku kerta voisi vaikka tehdä perinteisen peltolenkin ja kiertää tutun ladon aivan säkkipimeässä. Ja seuraavalla kerralla laitan myös ne valjaat, noilla heijastinliiveillä kun on paha tapa irrota ilman niitä…