Arkisto: Tino

Mejäilyä

Maanantaina 2. marraskuuta 2009

Vielä ennen pysyvää lunta maassa oli syytä treenailla jäljestystä. Hieman oli lunta ehtinyt jo ripotellakin, mutta onneksi ei häiritsevästi ja jäljet saatiin tehtyä neljälle springerille ja vähän parille perhosellekin ;) .

Lotta oli aivan innoissaan kun osasi odottaa mitä oli luvassa. Jäljelle paineltiin suurella mielenkiinnolla ja tarkastihan se neiti jäljestikin taas.

lotta_jaljella.JPG

Ensimmäistä kulmaa hetki ihmeteltiin, mutta se myös selvitettiin pian, sitten edettiinkin vailla keskeytystä aina sorkalle saakka!

lotta_jaljella2.JPG

Sorkka oli oikein mukava löytö, kuten aina ja Lotta olisi mieluusti jäänyt syömään saalistaan, mutta siitä oli jätettävä muillekin jotain ;)

Seuranamme olleet kokeneet mejäspringerit Doni  ja Cisi suorittivat hienosti omat osuutensa ja niiden työskentelyä oli todella ilo seurata :) Pieni jälkikoiran alku Nata oli myös tosi reipas omalla lyhkäisellä jäljellään :)

Sprinkkujen jälkeen oli sitten Dingolla ja Tinolla vuoro kokeilla. Dingo olikin aika hyvä, jopa reilusti odotuksia parempi. Ja Tino taas odotusten mukaisesti löysi matkalta myös kaikki myyränkolot ja muutaman mukavan risun, jota vasten nostaa jalkaa… :D Ei kuitenkaan hassumpi suoritus loppujen lopuksi Tinoltakaan.

dingo_ja_sorkka.JPG

tino_ja_sorkka.JPG

Ehkäpä pienet saavat joskus vastaisuudessakin treenailla seurana ;)

Kiitokset kivasta jäljestysseurasta, hyvistä neuvoista ja valokuvien ottamisesta Hannelle!

Tino kohtasi sammakon - kuinkas sitten kävikään?

Perjantaina 24. huhtikuuta 2009

Tänään oli niin lämmin päivä, että lammen rannat alkoivat sulaa kovaa vauhtia. Sammakot tajusivat tämän samantien ja aloittivat keväisen kurnutuksensa. Tino kuunteli tarkkaan outoa ääntä ja meni sen perässä rantaan…

Tino ja sammakko

“Mikä tuolla oikein on? Sehän liikkuu!”

Tino ja sammakko

“Perään vaikka heikoille jäille, se on saatava kiinni!”

Tino ja sammakko

“Outo otus kun tuolla tavalla loikkii, mikäköhän se on?”

Tino ja sammakko

“RRAAUH! Leiki kanssani sinä limainen otus!”

Tino ja sammakko

“Häh? Miten niin heikoilla jäillä, hyvinhän tämä kestää. Meillä on täällä oikein mukavaa.”

Luolakoira Tino kulki maanalaista reittiä

Keskiviikkona 1. huhtikuuta 2009

Olemme aina välillä metsäreissuilla katelleet kallioita ja isojen kivien tienoita mahdollisten luolien ja eläinten pesien löytämisen toivossa. Nyt ihan tuosta läheltä löytyi pienempi luola, josta Tino kiinnostui välittömästi…

Koirat tutkivat luolan suuaukkoa

Lotta: “Onko se luola, minä en ainakaan tonne mahdu.”

Tino: “Vau!”

Tino meni heti tutkimaan luolaa

Tino: “Hei, täähän on nasta mesta!”

Luolat on kiinnostavia sano Tino

Tino: “Jee, tää jatkuu tänne päin!”

Phalene Dingo kadotti näköyhteyden

Dingo: “Hullu, sinne se katos!”

Löytyisikö se Tino täältä

Teri & Dingo: “Huhuu! Tino, ootko täällä?”

Tino löytyi reissun päätteeksi

Tino: “Ai tännekö tää johtikin. Olipas kiva kämppä!”

Tino on yleensäkin selvästi kiinnostuneempi erilaisista luolista ja syvänteistä kuin nuo muut koirat. Yllätys tosin oli jopa Tinon kohdalla, että luola tutkittiin oikein huolella ja maanalaista reittiä kuljettiin kiven toiselle puolelle asti. Asukkeja ei tuolla ilmeisesti ollut, mitään jälkiäkään elämästä ei näkynyt.

Tulehtunut anaalirauhanen

Tiistaina 24. maaliskuuta 2009

Viikko sitten maanantaina Tino alkoi oirehtimaan takapäätänsä. Kaveri vain istua könötti paikallaan, eikä pitänyt kosketuksesta lainkaan. Pienikin hipaisu takapäähän sai koiran huutamaan ja rääkymään pitkän tovin. Oireet viittasivat anaalirauhasiin. Rauhasten tyhjennyksessä ulkopuolinen paise puhkesi ja jäljelle jäi sormenpään kokoinen aukko.

Paise puhdistettiin huolella ja annettiin Tinolle kipulääkettä. Päivystävä eläinlääkäri soitti apteekkiin reseptin, joten antibiootit aloitettiin jo samana iltana. Seuraavana päivänä Tino vietiin kontrollikäynnille, jossa anaalirauhaset huuhdeltiin ja puhdistettiin huolella rauhoituksen aikana.

Anaalirauhanen

Nyt viikko tapahtuneesta pylly näyttää jo suht normaalilta. Kipujakaan ei ole ollut enää muutamaan päivään.

Hei, me bloggaillaan taas!

Maanantaina 27. lokakuuta 2008

Vuosi sitten päättyi kirjoittamamme Dingon pentublogi, jota julkaistiin vuoden ajan sivustolla Perhoskoirat.fi Tuo blogi saavutti huikeat lukijamäärät ja mukavahan se oli pienen koiran vaiherikkaasta pentuelämästä kirjoittaakin. Nyt sitten luontevasti Dingon elämän seuraaminen jatkuu tämän blogin myötä ja toki koko muunkin Dingolina`s - porukan :)

Tulevaisuudessa saadaan siis lukea elämäniloisen springerineito Lotan, itsevarman hurmuriphalene Dingon, mukavuudenhaluisen ja kiltin phalene Terin, kuin myös persoonallisen pienen Tino-papilloninkin elämästä.  Edellämainitut omistajineen muodostavatkin sellaisen tiimin, että menoa riittää ja sitä myöten uskallan luvata myös monipuolisia kertomuksia elämästämme :)

Springerinpentu ja perhoskoirat