Arkisto: Ulkoilua

Viidakkopentuja ulkoilemassa

Keskiviikkona 10. elokuuta 2011

Tässä päivityksessä hiukan viiveellä muutama otos pentujen ensimmäiseltä ulkoilulta jonkin aikaa sitten.

Perinteisesti kaverit pakattiin taas pahvilaatikkoon, jonka kyydissä matkattiin alas takapihalle. Tunnelma oli tiivis, mutta matka ei onneksi pitkä :D

ulkona.jpg

Juuri laatikosta vapautuneet tutkimusmatkailijat suuressa maailmassa :) Paljon riitti nuuskuteltavaa ja jo muutaman minuutin ihmettelyn jälkeen pennut reipastuivat ja hajaantuivat toisistaan mielenkiintoisten hajujen perään.

ulkona2.jpg

Nelly (Dingolina`s Kicking Kangaroo) oli ehkä kaikista rohkein liikkumaan kauas sisaruksistaan. Se tutki hankalampiakin maastoja kuin olisi ennenkin niissä liikkunut.

ulkona3.jpg

ulkona4.jpg
Paavo (Dingolina`s Flaming Felid)

Riistapukin käyttöönotto ja vähän leikkejäkin

Maanantaina 4. toukokuuta 2009

Lämpimät kevätpäivät ovat vihdoin sulattaneet lampemme ja suurella innolla odottamamme riistapukin käyttöönotto oli ajankohtainen… ;)

Ensin treffattiin Koda ja tehtiin vesileikkien alkulämmittelyksi lenkki metsässä. Kavereilla oli taas tapansa mukaan kivaa! Ensimmäisenä etsittiin se kaikkein mutaisin oja ja sieltä oli hyvä ponkaista vauhtia päättömään kirmaukseen :D

kuraiset_spanielit.jpg

Pitkin ojia ja risukkoja aikansa paineltuaan pääsivät koirat huuhtomaan kuran turkeistaan lammen vedessä…

Heti alkuun otettiin riistapukkikokeilu :)

riistapukki.jpg
Lotan taidonnäyte

Lotan tiesimmekin olevan erittäin varma veteen menijä, jolla noutaminen sujuu mallikkaasti. Kuitenkin uuden esineen ollessa kyseessä, oli toki jännittävää kuinka se meneekään… Pukin lennettyä veteen, lensi perässä Lotta ja valtaisalla innolla ui pukki suussa rantaan luovuttaen sen erittäin tunnollisesti! Loistava kokeilu siis,  nouto tuskin tuottaa ongelmia taippareissa. ;)

Kodakin kokeneena konkarina näytti kuinka pukki noudetaan :)

koda_ja_riistapukki.jpg

Virallisen osuuden jälkeen saivatkin luppakorvat jatkaa leikkejään, mukaan leikkeihin pääsi myös suosittu lelu, dummy!

lotta_ja_dummy.jpg

Lotta: “Minun dummy!”

lotta_koda_ja_dummy.jpg

Koda: “Anna tännekin välillä!”

Lotta: “Etsi itse oma!”

lotta_koda_ja_dummy2.jpg

Lotta: “Ainakaan taistelematta en siitä luovu!” :)

Vauhdikkaan, märän ja kuraisen parituntisen jälkeen tunnelmat olivat seuraavat…

puhdas_lotta.jpg

Vastapesty puhdas koira :)

Tino kohtasi sammakon - kuinkas sitten kävikään?

Perjantaina 24. huhtikuuta 2009

Tänään oli niin lämmin päivä, että lammen rannat alkoivat sulaa kovaa vauhtia. Sammakot tajusivat tämän samantien ja aloittivat keväisen kurnutuksensa. Tino kuunteli tarkkaan outoa ääntä ja meni sen perässä rantaan…

Tino ja sammakko

“Mikä tuolla oikein on? Sehän liikkuu!”

Tino ja sammakko

“Perään vaikka heikoille jäille, se on saatava kiinni!”

Tino ja sammakko

“Outo otus kun tuolla tavalla loikkii, mikäköhän se on?”

Tino ja sammakko

“RRAAUH! Leiki kanssani sinä limainen otus!”

Tino ja sammakko

“Häh? Miten niin heikoilla jäillä, hyvinhän tämä kestää. Meillä on täällä oikein mukavaa.”

Luolakoira Tino kulki maanalaista reittiä

Keskiviikkona 1. huhtikuuta 2009

Olemme aina välillä metsäreissuilla katelleet kallioita ja isojen kivien tienoita mahdollisten luolien ja eläinten pesien löytämisen toivossa. Nyt ihan tuosta läheltä löytyi pienempi luola, josta Tino kiinnostui välittömästi…

Koirat tutkivat luolan suuaukkoa

Lotta: “Onko se luola, minä en ainakaan tonne mahdu.”

Tino: “Vau!”

Tino meni heti tutkimaan luolaa

Tino: “Hei, täähän on nasta mesta!”

Luolat on kiinnostavia sano Tino

Tino: “Jee, tää jatkuu tänne päin!”

Phalene Dingo kadotti näköyhteyden

Dingo: “Hullu, sinne se katos!”

Löytyisikö se Tino täältä

Teri & Dingo: “Huhuu! Tino, ootko täällä?”

Tino löytyi reissun päätteeksi

Tino: “Ai tännekö tää johtikin. Olipas kiva kämppä!”

Tino on yleensäkin selvästi kiinnostuneempi erilaisista luolista ja syvänteistä kuin nuo muut koirat. Yllätys tosin oli jopa Tinon kohdalla, että luola tutkittiin oikein huolella ja maanalaista reittiä kuljettiin kiven toiselle puolelle asti. Asukkeja ei tuolla ilmeisesti ollut, mitään jälkiäkään elämästä ei näkynyt.

Kevättä ilmassa

Maanantaina 9. maaliskuuta 2009

Eilinen maaliskuun päivä koitti aurinkoisena ja keväisenä. Lumi alkoi jo paikoin ihan näkyvästikin sulaa. Päätimme lähteä oikein pitkälle lenkille nauttimaan kauniista säästä.

Pellolla oli ollut muutakin liikennettä… Mielenkiintoiset pitkät loikat ja pyöreät suurehkot tassunjäljet hangella osoittautuivat ilveksen tekosiksi. Auringon valaisemalla pellolla risteili myös lukuisia muita jälkiä, aina hiirestä peuraan.  Ja nyt siis myös neljät tassut sekä parit jalanjäljet jatkoivat peltoa eteenpäin :) jalkia_hangessa.jpg

Hyödynsimme myös sorkkaeläinten tekemää polkua rämpiessämme hangessa. Hyvä polun alku ;)

peurojen_polku.jpg

Tosin porukan pienimmät saivat käytettyä hyödykseen myös hankikantoa :)

tino_hangella.jpg

Vastapainona rämpimiselle kuljimme myös pitkin metsiä, joissa lunta ei niin kovin paljoa ole johtuen tiheästä puustosta. Myös lenkillä tehty löytö, ennennäkemätön vanha metsäautotie oli kiva uusi reitti, joka oli helppokulkuista vaihtelua lenkkeilyyn. Sen varrella oli lumen alta hieman esiin tullut muurahaiskeko, johon kaikesta päätellen on tehty jonkinnäköinen isku :o

muurahaiskeko.jpg

Metsässä liikkuminen on aina mielenkiintoista, sillä ikinä ei tiedä mitä vastaan tulee. Ihmistä tuskin koskaan, mutta muutoin emme ole siellä ainoita… ;)

Keppihullun päiväkirja

Keskiviikkona 25. helmikuuta 2009

Keppejä rakastavat Dingo ja Lotta pellolla…

dingo_luminena.jpg

Dingo: “Vai pellolle? Onkos siellä saatavilla niitä keppejä?”

lotta_ryntaa.jpg

Lotta: “No onhan siellä niitä! Ala tulla jo Dingoseni!”

dingo_odottaa_keppia1.jpg

Dingo: “No, Mamma… Keppi tänne!”

dingo_odottaa_keppia21.jpg

Dingo: “RaaRaa!! Mikset jo heitä?!”

lotta_odottaa_keppia.jpg

Lotta: “Odotan paljon kärsivällisemmin, anna vaikka minulle ensin, jookos?”

dingo_odottaa_keppia3.jpg

Dingo: “Heitä jo se keppiiiii!!!”

Lotta: “Ettei se vaan jo lentänyt…”

ota_kiinni_jos_saat.jpg

Lotta: “No kyllä vaan lensikin! Ota kiinni jos saat!”

Dingo: “Varmasti otan!”

dingon_keppi.jpg

Dingo: “Hähää, katsohan Lotta minkä nyt sain!”

lotan_keppi2.jpg

Lotta: “Tämä minun keppini on suurempi ja parempi kuin sinun keppisi”

lotta_ja_takki.jpg

Lotta: “Vartoin sitä tässä”

teri_ihmettelee.jpg

Teri: “Kerrohan Mamma, mitä ihmettä nuo tollot näkevät noissa puutikuissa? Mennään jo kotiin syömään ihan oikeaa ruokaa”

Luolakoiria ja nenänkäyttöä

Perjantaina 9. tammikuuta 2009

Viime päivinä meillä on koettu jo ihan kunnon talvisäitä pakkaslukemienkin puolesta. Mittarin näyttäessä pariakymmentä astetta, jäivät pidemmät metsäretket hieman vähemmälle. Tänään tosin lämpötila oli mystisesti muuttunut eilisen kylmyydestä liki plussan puolelle, näinpä oli syytä käyttää tilaisuus hyväkseen ja lähteä kunnon seikkailulle.

Heti alkuun löysimme metsästä tuoreet kauriin jäljet, joita lähdimme seuraamaan, ihmiset silmiensä ja koirat neniensä avulla. Jäljet kuitenkin päättyivät yhtäkkiä kuin seinään, joten hetken ihmettelyn jälkeen oli todettava, että kauriin päämäärä ei nyt selvinnyt.

Metsästä löytyi taas kauriin jälkiä

Syvemmälle metsään siirryttäessä löytyi nopeasti uutta tutkittavaa, luolia, joita löytyi monenlaisia. Sekä hieman isompia…

Lotta löysi luolan

…että myös pienempiäkin :)

Myös Tino löysi sopivan kolon

Tino olisi mennyt luolaan kokonaan, jos ei olisi pois käsketty. Uudelleenkin yritti sinne vielä kaivautua. Täytyi todeta, että on niissä selvää luolakoira-ainesta :D

Kotimatkalla päätimme antaa Lotan johdattaa meidät kotiin. Suunta olikin pitkään oikea, kunnes Lotta päätti yhtäkkiä harhauttaa meidät pellolle, seurasimme kuitenkin kiltisti perässä, sillä kiirehän meillä ei ollut. Kuljimme siis määrätietoisesti nenä maassa eteenpäin tarpovan koiran perässä, kunnes se yhtäkkiä pysähtyi, alkoi kaivaa vimmatusti ja upotti päänsä hankeen.

Lotta löysi vanhan jäljen

Asia valkeni pian. Lotta oli tuonut meidät paikalle, josta se oli saanut pari viikkoa sitten saaliin: ketun piilottaman sorkkaeläimen maksan. Pitihän se kätkö käydä tarkistamassa ohikulkumatkalla. Sen jälkeen spanieli sitten kulkikin edellämme suoraan kotiin.

Pienen koiran surkea vaellus

Maanantaina 22. joulukuuta 2008

Yön jälkeen maa oli taas mukavan valkea, joten oli kiva suunnata metsän puolelle. Jotain noilla pienemmillä koirilla oli kylläkin mielessä kun ei niitä meinannut metsän puolelle saada ollenkaan. Lopulta ne tulivat perässä ja teimmekin pienen reissun mäyränkolon kautta mäelle ja sieltä sorakuopan kautta takaisin pihaan.

Metsän puolella Tino jäi jatkuvasti jälkeen - kuten yleensäkin. Luulin Tinon taas löytäneen jotain mielenkiintoista peuran kakkaa tai jotain muuta ah niin ihanaa. Lähempänä pihaa totuus tosin alkoi valjeta kun herra jäi vain törröttämään hiekkatielle eikä suostunut liikkumaan ollenkaan. Jo ilme kertoi kaiken.

En jaksa enää liikkua, jalkani ovat raskaat

Kävin rohkaisemassa pientä sissiä ja jatkoimme taas matkaa. Parinsadan metrin päästä tilanne oli taas sama ja ei auttanut kuin kantaa poloinen kotiin.

Ei tosin mikään ihme jos jää jälkeen metsässä ja jossain vaiheessa ei enää jaksa nostella jalkojaan… Saattaahan tuommoisilla pienillä painolasteilla olla jotakin vaikutusta. Tinosta oli tullut kertaheitolla etupainoinen eläin.

Suuret lumipaakut Tinon jaloissa

Läpi tuulen ja tuiskun…

Sunnuntaina 30. marraskuuta 2008

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, ulkoilu ei katso aikaa, paikkaa taikka säätilaa. Ei viime sunnuntainakaan. Tuolloin päätimme lähteä seikkailemaan keskelle lumimyrskyä. Jo ikkunasta katsominen hieman hirvitti, isotkin puut heiluivat kovasti ja lunta tuli vaakatasossa.

Varustautuminen säiden armoille tapahtui huolella ja lopulta olimme pukeutuneet lukuisiin kerroksiin. Ainoastaan silmät taisivat jäädä näkyviin. Koirat saivat ylleen vain heijastinliivit ja valjaat, pakkasta kun ei ollut kuitenkaan montaa astetta. Lumipyry vaan tahtoi tunkea joka hihasta ja kaula-aukosta sisään.

Vihdoin olimme valmiit astumaan ovesta ulos myrskyyn. Lunta oli tuulenpuuskien seurauksena kasaantunut korkeiksikin dyyneiksi. Päätimme kiertää pellon tällä kertaa kaukaa. Vaikka seikkailuhenkisiä olemmekin, ei kilometrien aukealla vaeltaminen lumimyrskyn vastatuulessa houkuttanut juuri tuolloin. Päädyimme siis metsään, jossa vallitsi vallan valkea tunnelma. Hetken saimme nauttia jopa puhurittomuudesta, joka olikin vain tyyntä myrskyn edellä….

lumiset_perhoset.jpg

Sinnikkäät pienet koirat suuntasivat päättäväisinä eteenpäin syvässä hangessa ja yltäpäältä lumessa. Niillä on luja tahto ja ne rämpivät tottuneesti vaikeassakin risukossa, umpimetsässä ja nyt kinosten keskellä.

Sitten lunta alkoi taas tulla taivaan täydeltä!

koirat_lumimyrskyssa.jpg

Se tosin herätti vain riemastusta koirissa ja loppumatka sujui hilpeissä tunnelmissa, vaikka me kaikki muistutimmekin lopulta lumiukkoja kotipihassa.  Hetken päästä lämpenevä sauna alkoi täyttyä märistä ulkovaatteista ja koirista…

Ensilumen riemua

Sunnuntaina 30. marraskuuta 2008

Varsinainen ensilumi koettiin täällä jo parisen viikkoa sitten. Tuolloin lunta oli jo ihan mittavasti riehakkaisiin lumileikkeihin. Lotta ei varmaan juuri muistanut viime talvisia lumikontaktejaan, mutta suhtautui säämuutokseen kuin olisi lumessa peuhannut ikänsä. Lumipallon kopittelusta tuli heti talviurheilajeista mieluisin. lotta_ja_lumipallo.jpg

Hyvänä kakkosena seurasi hankiralli. Siihen Lotta onkin valmentautunut vuoden mittaan ja saanut hyvän harjoituspohjan keväisistä peltosprinteistä, kesäisistä suojuoksuista ja syksyisistä lätäkköhyppelöistä. Lotta tuumasi, että on hyvä kun ei tarvitse milloinkaan levätä laakereillaan :P

lotan_hankiralli.jpg

Ensilumi otettiin siis Lotan taholta ilolla vastaan.  Ja kyllä pienetkin aikamoista kyytiä hangessa painelivat.

perhosia_lumessa.jpg