Arkisto: Ulkoilua

Pimeyden ritarit sysimustassa yössä

Maanantaina 17. marraskuuta 2008

Kuka lähtisi koirien kanssa säkkipimeään metsään lenkille? En tiedä lähtisikö kukaan täysjärkinen, mutta minä lähdin. Edellisestä kokeilusta viisastuneena puin jokaiselle heijastinliivit päälle ja itselle otin otsalampun. Koirat kuitenkin liikkuvat omia polkujaan ja jäävät aina välillä asioimaan tai haistelemaan niin on ihan kiva löytääkin ne pimeästä. Toki kiiluvat silmät paljastavat, mutta mitä sitten kun silmiä näkyykin yksi pari liikaa? Alueella on kuitenkin ainakin kettuja, ilveksiä, hirviä, peuroja/kauriita, pöllöjä. Heijastinliivit paljastavat nopeasti mitkä kiilusilmät kuuluvat omille ja mitkä metsän asukeille.

Lotta ja kiiluvat silmät

Teri ei oikein ymmärrä näitä pimeälenkkejä, taas oli täysi työ saada se pois pihamaan valaistulta alueelta. Metsässäkin se olisi joka vaiheessa halunnut kääntyä kohti lämmintä kotitaloa. Tinosta ei oikein päässyt jyvälle, aika normaalisti veijari metsässä meni. Dingo ei ollut lainkaan oma energinen itsensä. Ei yhtään jäänyt jälkeen, mutta tavoistaan poiketen kulki kuitenkin koko ajan vain parin metrin päässä. Lotta on taas hieman mysteeri. Pihassa säikytään ja haukutaan pimeydessä asustavia mörköjä, mutta kun pimeään metsään mennään lenkille niin täysi toohotus on taas päällä.

Koirat säkkipimeässä metsässä

Pitkälle emme toki menneet, mutta jonkin verran ihan umpimetsän puolelle joka tapauksessa. Hivenen tehokkaampi lamppu niin joku kerta voisi vaikka tehdä perinteisen peltolenkin ja kiertää tutun ladon aivan säkkipimeässä. Ja seuraavalla kerralla laitan myös ne valjaat, noilla heijastinliiveillä kun on paha tapa irrota ilman niitä…

Reviiri laajenee

Sunnuntaina 16. marraskuuta 2008

Koiramme ovat onnellisia ja ylpeitä upeista ulkoilumaastoistaan, jotka alkavat kun vaan ovesta ulos astuu. Suosikkipaikkoja on jo monta ja ne ovat tiivissä käytössä. Joskus tulee tehtyä retkiä pidemmällekin ja tutustuttua aivan uusiinkin alueisiin. Myös hyvinkin läheltä saattaa löytyä mukavia yllätyksiä…

Normaaleita lenkkeilypolkuja kulkiessamme löysimme menneenä viikonloppuna aivan uuden pellon kun vaan hieman poikkesimme tavanomaiselta reitiltä. Pelto jatkui lähes silmänkantamattomiin ja sen laidalta löytyi metsää ja pieni metsälampikin. Metsästäjätkin olivat lisäksemme pellolla kulkeneet, löysimme nimittäin valtavan porkkanakasan, jolla ilmeisesti peuroja oli houkuteltu syömään. Koiratkin toki huomasivat tuon ihanan keon ja niinpä piti estää niiden aikeet ottaa evästä matkaan. :)

Metsästäjistä puheenollen lenkeillä onkin nyt tarpeen ollut noudattaa yleistä varovaisuutta. Kokemuksesta jo tiedämme, että aivan yhtäkkiä yllättäin voi joutua nokikkain pusikossa väijyvän pyssymiehen kanssa. Ennakoivaa varovaisuutta on pukea koirille huomioliivit päälle ja pitää porukka koossa jos lähellä alkaa pamahdella.

tinonloikka.jpg

Talvi saapui hetkeksi, vaan kestikö sitä pitkään?

Keskiviikkona 5. marraskuuta 2008

Tuossa menneenä sunnuntaina herättyämme havaitsimme ensimmäiset talven merkit, lammen pinta oli jääriitteessä ja pihamaakin jäässä. Koirat saivat pikkupakkasesta kauhean virtapiikin ja pihassa juostiin vimmatusti. Lotta kävi kokeilemassa rantaviivaa ja oli ihmeissään kun eivät tassut uponnetkaan veteen vaan jää vain rasahti alla. Tuntui olevan kummissaan, kuka vei uimaveden?

jainen_lampi.jpg

Päätimme kokeilla, olisiko mutainen peltokin ehtinyt jäätyä ja lähdimme siihen suuntaan lenkille. Alkumatka vaikutti lupaavalta ja maa oli kuin olikin melko kovaa, kunnes saavutimme pellosta alueen, jonka aurinkokin oli juuri saavuttanut…  Tässä vaihessa talven jäästä ei ollut enää tietoakaan ja saappaat sekä tassut alkoivat taas tunnustella tuttua mutapintaa :D Ennen kuin oli liian myöhäistä, ehdin kuitenkin saada perhoset yhteiskuvaan vielä likaantumattomina.  Lotta oli tässä vaiheessa jo ennättänyt saada suojavärityksen ja juosta kameran ulottumattomiin:)

perhoset_pellolla.jpg

Lotta löytyi kuitenkin hyvin läheltä ja se saatiin siis ikuistettua ominaisemmissa puuhissaan…

lotta_ja_lammikot1.jpg

Tästä saattoikin tehdä johtopäätöksen: mutainen spanieli on onnellinen spanieli, vaikka talvi jäikin nyt tällä kertaa tulematta. Lotta sai jatkoaikaa lätäkköleikkikaudelleen.


Kuraa, hiekkaa ja vettä

Tiistaina 28. lokakuuta 2008

Syksy on kivaa aikaa, värikkäät lehdet maassa ja pirteän viileä keli houkuttavat koirien kanssa metsään. Mutta jotain muutakin siellä odottaa… Kynnetty pelto sateen jäljiltä näkyy edessä päin ja koko porukka ottaa kovan spurtin sitä kohti. Olet juuri huutamassa niitä takaisin kun huomaat, että se on myöhäistä. Neljä onnellista pitkäturkkista koiraa ovat jo muuttaneet väritystään.

Spanieli pellolla

Tällaisia ne ovat, meidän syksyiset ulkoilut :D Varsinkin Lotta nauttii suuresti sateen seurauksena syntyneestä kuraisuudesta ja oikein pyrkii koluamaan joka lätäkön. Perhoset eivät onneksi ole yhtä kuraantumishakuisia, vaikka eivät onnistu nekään puhtaana koskaan säästymään. Pellolla hankitaan ensin kunnon pohjaväri, joka saa hiekkakuorrutuksen sorakuopalla rymyämisestä ja sitten vielä kerätään kotimatkalla puoli metsää turkkeihin mukaan :D

Lotan uintikausikaan ei ole vielä ohi, vieläkin lenkiltä palatessa se haluaa hypätä lampeen ja vetää siellä pari kierrosta. Uinnin kruunaa kunnon spanieliralli hiekkarannalla, jolloin märkä hiekka lentää ja koira on onnellinen ;) Ja aina joku noista ihanista muistaa hellyydenosoituksella hyppäämällä mamman syliin!

Sisään tullessa toistuu jokapäiväinen rutiini, suihkuun ja kuivumaan. Omistajakin saa heittää vaatteensa pyykkiin.