Jäljestämässä haavoittunutta kettua

Löysimme muutama päivä sitten lenkiltä palatessa ketun jäljet. Jäljissä oli muutaman metrin välein veritippa, joten päättelin että kettu on haavoittunut. Seurasimme jälkiä vain hetken koska perhoset olivat pitkän lenkin jälkeen väsähtäneet eivätkä näyttäneet kovin innokkailta jäljestämiseen.

Palasimme seuraavana päivänä pelkästään Lotan kanssa jäljille. Lotta nuuhki tarkkaan veritippoja ja seurasi aika tarkkaan ketun jälkiä. Jäljet veivät metsän kautta pellolle, jossa oli jonkinlainen kiehnäyspaikka. Tältä paikalta kettu oli lähtenyt juoksemaan, mutta verijäljet loppuivat tyystin. Minä ihmettelin jälkien puhtautta kun Lotta puuhasi kiehnäyspaikalla. Olisihan se pitänyt parempinenäistä heti uskoa, eikä turhaan jatkaa jälkien seuraamista… Kiehnäyspaikka olikin saaliin kätköpaikka, josta Lotta kaivoi esiin hirven maksan. Ne veritipat olivatkin tulleet ketun kantamasta maksasta ja itse kettu oli mitä ilmeisimmin aivan kunnossa.

Lotan löytämä hirven maksa

Jostainhan se maksa oli lähtöisin, ei niitä hirvetkään tuosta vaan pudottele. Asiastahan oli otettava selvää, joten tänään lähdimme Lotan kanssa jatkamaan etsintää. Lähdimme nyt jälkiä toiseen suuntaan vaihtelevalla menestyksellä. Välillä kettu ei selvästi itsekään tiennyt minne oli menossa. Ehkä etsi sopivaa piiloa saaliilleen tai sitten vain halusi harhauttaa muita kiinnostuneita. Parin sadan metrin jälkeen jäljet veivät todella tiiviiseen kuusikkoon. Lotta meni kyllä kuusikossa ilman ongelmia, mutta minä olisin mahtunut kunnolla sekaan vain ryömien.

Kuusikossa kiertelimme edestakaisin, välillä verijäljet katosivat tyystin, välillä ne taas löysimme. Lopulta selvitimme kuusikon olleen vain välietappi ja varsinaiset jäljet tulivat toisesta suunnasta. Jatkoimme vielä jälkien seuraamista jonkin aikaa, kunnes maa oli jäinen, jossa ei jälkiä enää erottanut.

Lotta haistelee tarkkaan verijäljet

Tällä kertaa varsinainen iso saalis jäi siis löytämättä, todennäköisesti toisesta päästä olisi lopulta löytynyt metsästäjien jälkiä ja jonkinlainen hirven teurastuspaikka. Yhteistyö Lotan kanssa sujui oikein hyvin, Lotta käytti nenää ja minä silmiä. Kun minä kadotin jäljet niin Lotta löysi ne hetken päästä ja kun Lotta harhautui muualle leikkimään niin pienellä vinkkaukselle se palasi takaisin haistelemaan jälkiä.

Jätä vastaus