Läpi tuulen ja tuiskun…

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, ulkoilu ei katso aikaa, paikkaa taikka säätilaa. Ei viime sunnuntainakaan. Tuolloin päätimme lähteä seikkailemaan keskelle lumimyrskyä. Jo ikkunasta katsominen hieman hirvitti, isotkin puut heiluivat kovasti ja lunta tuli vaakatasossa.

Varustautuminen säiden armoille tapahtui huolella ja lopulta olimme pukeutuneet lukuisiin kerroksiin. Ainoastaan silmät taisivat jäädä näkyviin. Koirat saivat ylleen vain heijastinliivit ja valjaat, pakkasta kun ei ollut kuitenkaan montaa astetta. Lumipyry vaan tahtoi tunkea joka hihasta ja kaula-aukosta sisään.

Vihdoin olimme valmiit astumaan ovesta ulos myrskyyn. Lunta oli tuulenpuuskien seurauksena kasaantunut korkeiksikin dyyneiksi. Päätimme kiertää pellon tällä kertaa kaukaa. Vaikka seikkailuhenkisiä olemmekin, ei kilometrien aukealla vaeltaminen lumimyrskyn vastatuulessa houkuttanut juuri tuolloin. Päädyimme siis metsään, jossa vallitsi vallan valkea tunnelma. Hetken saimme nauttia jopa puhurittomuudesta, joka olikin vain tyyntä myrskyn edellä….

lumiset_perhoset.jpg

Sinnikkäät pienet koirat suuntasivat päättäväisinä eteenpäin syvässä hangessa ja yltäpäältä lumessa. Niillä on luja tahto ja ne rämpivät tottuneesti vaikeassakin risukossa, umpimetsässä ja nyt kinosten keskellä.

Sitten lunta alkoi taas tulla taivaan täydeltä!

koirat_lumimyrskyssa.jpg

Se tosin herätti vain riemastusta koirissa ja loppumatka sujui hilpeissä tunnelmissa, vaikka me kaikki muistutimmekin lopulta lumiukkoja kotipihassa.  Hetken päästä lämpenevä sauna alkoi täyttyä märistä ulkovaatteista ja koirista…

Jätä vastaus