Luolakoiria ja nenänkäyttöä

Viime päivinä meillä on koettu jo ihan kunnon talvisäitä pakkaslukemienkin puolesta. Mittarin näyttäessä pariakymmentä astetta, jäivät pidemmät metsäretket hieman vähemmälle. Tänään tosin lämpötila oli mystisesti muuttunut eilisen kylmyydestä liki plussan puolelle, näinpä oli syytä käyttää tilaisuus hyväkseen ja lähteä kunnon seikkailulle.

Heti alkuun löysimme metsästä tuoreet kauriin jäljet, joita lähdimme seuraamaan, ihmiset silmiensä ja koirat neniensä avulla. Jäljet kuitenkin päättyivät yhtäkkiä kuin seinään, joten hetken ihmettelyn jälkeen oli todettava, että kauriin päämäärä ei nyt selvinnyt.

Metsästä löytyi taas kauriin jälkiä

Syvemmälle metsään siirryttäessä löytyi nopeasti uutta tutkittavaa, luolia, joita löytyi monenlaisia. Sekä hieman isompia…

Lotta löysi luolan

…että myös pienempiäkin :)

Myös Tino löysi sopivan kolon

Tino olisi mennyt luolaan kokonaan, jos ei olisi pois käsketty. Uudelleenkin yritti sinne vielä kaivautua. Täytyi todeta, että on niissä selvää luolakoira-ainesta :D

Kotimatkalla päätimme antaa Lotan johdattaa meidät kotiin. Suunta olikin pitkään oikea, kunnes Lotta päätti yhtäkkiä harhauttaa meidät pellolle, seurasimme kuitenkin kiltisti perässä, sillä kiirehän meillä ei ollut. Kuljimme siis määrätietoisesti nenä maassa eteenpäin tarpovan koiran perässä, kunnes se yhtäkkiä pysähtyi, alkoi kaivaa vimmatusti ja upotti päänsä hankeen.

Lotta löysi vanhan jäljen

Asia valkeni pian. Lotta oli tuonut meidät paikalle, josta se oli saanut pari viikkoa sitten saaliin: ketun piilottaman sorkkaeläimen maksan. Pitihän se kätkö käydä tarkistamassa ohikulkumatkalla. Sen jälkeen spanieli sitten kulkikin edellämme suoraan kotiin.

Jätä vastaus